sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Sunnuntaisin salilla käy nainen kuin Disneyn Irvikissa: jumppapuku on mehevää leveää poikkiraitaa, punaista ja violettia, ja nainen hymyilee leveästi. Jos hänellä olisi häntä, se heiluisi rennosti. Naisella on tapana tuoda saunaan koivuvasta ja keskustella sauna-asioista. Tänään hän istui hiljaa ja painoi vastaa rintaansa vasten. Imi kuulemma tuoksuja. Koivun tuoksu muuttaa aina koko kliinisen teholiikuntalaitoksen kuin rantasaunaksi. Pidän siitä muutoksesta. Raitanainen kuljettaa oman universuminsa mukanaan, minne meneekin.

29 kommenttia:

  1. Anonyymi9/05/2011

    Muuttuuko tämä irvikissa myös nökymättömäksi?

    VastaaPoista
  2. Kivoja sellaiset jotka tuovat olemassaolollaan plussaa ympäristöönsä!

    VastaaPoista
  3. anonyymi,

    se olisi varmaan jo sen verran liikaa, ettei olisi pointtia sanoa sitä enää irvikissan tapaiseksi, kun se olisi irvikissa.

    hoo moilanen,

    se on erikoinen tunne, kun kulkeutuu jonkun toisen ympäristöön noin vain seisomalla paikallaan. ympäristö vain lipuu siihen ympärillesi ja pullahdat kalvon läpi kuin saippuakuplaan, etkä enää ole siinä omassa todellisuudessasi, vaan saunovan naisen todellisuudessa, jossa huiskii vastapoimittu vasta, kiuas sihisee ja elämä kääntyy hassusti sisäänpäin.

    kai se on vähän sama asia kuin tuo plussa. :)

    VastaaPoista
  4. Anonyymi9/07/2011

    Oletko varma, ettei haettu look olekin Nasu?
    Kuinka isot korvat ja kuinka vaaleanpunainen nahka naisella on?

    VastaaPoista
  5. Annikkiseni! Sinulla on kaikenlaisia kokemuksia. (Etenkin sellaisia, joita minulla ei ole.) Nyt haluaisin... tai olen aina halunnut, matkustaa VR:n junilla. En ole vaan ennen uskaltanut. Jos nyt innostuisit - ja jos Sulla olis aikaa - niin reissaisitko Hki-Pello-Hyrynsalmi-Kuopijo-Pönttisvuori-Hki reitin? Maksan kyllä piljetit. Ja päivärahaa sellaiset kohtuulliset 12:45;- viiva 14:40;- € per/vrk. Plus kaks tampoonipakettia. Ja vähän näkkileipää. Ynnä yks sika-nauta säilykepurkki. (Ps. Minä sitten reissaisin tuon reitin sun jälkeens kun olisit varmistanut ettei siellä ole myyriä kiskojen alla.) Jookos?

    VastaaPoista
  6. Anonyymi9/08/2011

    Annikki! juttus on surrealistisia. tavattoman hauskoja. ja yhtä surullisia. mutta ei kummallisempia kuin elämä. (joka on kummallista.)

    VastaaPoista
  7. Anonyymi9/08/2011

    Moi!

    Pitkästä aikaa kommentoin, vaikka luen blogiasi säännöllisesti. Voi että sinulla on sitten sana hallussa! Jos kirjoittaisit kirjan, ostaisin heti :)

    Tulit eräänä päivänä mieleeni, kun olin tekemässä salaattia. Silloin Ainola-aikoina nimittäin opin sinulta, että tomaatista pitää poistaa kannat ja keräkaalista(?)irtoaa kanta, kun sen pamauttaa täysillä pöytään..no joo joskus on kiva muistella menneitä, niitä pieniäkin asioita.

    Mukavaa syksyn jatkoa!

    T.Sanna

    VastaaPoista
  8. anonyymi,

    hyi, nasu on ällö ja siltä puuttuu luonteesta särmää, jota irvikissalla on enemmän kuin raitoja.

    mikis,

    olisihan se ollut ihan houkutteleva matka ilman noita tampoonipaketteja. ja eihän tässä enää mitään aikaa ole, seuraavan kerran ehkä kesäkuussa.

    rohkeasti vain raiteille, vaikka ikä vähän painaa. kyllä sieltä sämpylän ja mehun saa ravintolavaunusta ja taas jaksaa lonksutella rataa eteenpäin.

    anonyymi 2,

    tänään minulta mitattiin sydän ja paperissa luki, että borderline normaali. se kertoo kaikesta kaiken.

    VastaaPoista
  9. Hei Sanna!

    En tiennyt, että vieläkin käyt lukemassa, sehän on mukavaa (ja kiitos kehuista). Minä aina käyn katsomassa niitä vauvakuvia, mutta en taas kommentoi niitä :) Onnellisen näköinen lapsi.

    Ajattelin itsekin sitä salaattijuttua juuri eilen, kun hakkasin kantaa pöytään reippaalla ja rennolla kädellä. Siskoltahan se taitaa olla alunperin lähtöisin.

    Nyt alkaa olla siinä vaiheessa elämä, että juhlista tulisi mieluummin ennemmin kuin myöhemmin takaisin, vetäisi jalkaan vain villasukat ja huokailisi vaan sängynpohjalla, että kylläpä sitä oli ennen reipas ja ne oli hyviä aikoja ne. Vaikka tykkäisi ihan törkeästi vaan uudesta tulevasta keski-iästä. Täällä nuorison keskellä vain on vaikeampi toteuttaa salaisia mielihalujaan jo kello yhden taksista, kun ne parikymppiset tykkää juhlia aamuseitsemään ja vaikuttaa vanhalta lähteä kotiin jo kolmelta.

    VastaaPoista
  10. Anonyymi9/09/2011

    borderline ei kerro kaikkea. mutta olen hyvin iloinen kun on asiat hyvin sinulla.

    VastaaPoista
  11. Annikki taitaakin olla valtakunnallisesti tunnettu kaalin ja tomaattien kantojen poistamisriiteistä. ;)

    VastaaPoista
  12. Annikkesini! Sinä olet terävä - kuin kuulagraafikynä. Oi Pallograafiseni, olen lätkähtänyt Sinuun kuin muurahainen muurahaiskarhuun. Ei sev väliä. (Aikoinaan olin nimittäin lääpälläni erääseen rouva Myyrään. Mutta se on viime vuosisadalta, aika alkupuolelta sitä paitsi, eli kyse on "menneen talven lumista"... jos saa olla leikkisä. Hän ei - käsittääkseni - meidän tulevaa ja tiivistä ihmissuhdettamme enää häiritse.)

    Tai sitten olen käsittänyt asiat väärin?

    Ps. Minäkin osaan kuoria erilaisia hedelmiä. Etenkin sipuleita.

    VastaaPoista
  13. anonyym,

    kyllä se kertoo. minulla on niin suuri kaipuu normaalin suureen ja lämpöiseen avaruuteen, että borderline sekä huvittaa että tyydyttää minua. -ei ihan, mutta melkein, se on hieno tila.

    Tiina,

    juu, olen evankelioinut moniaalla näiden asioiden autuudesta ja levittänyt ilosanomaa. :)

    (kannan taitaa tosin saada pois vain jäävuorisalaatista sillä tavalla lyömällä, keräkaali on varmaan aika kova ja sitkeä paukuttamiseen.)

    mikis,

    huomaan kyllä, ettei kuulakärkikynä ole terävä ollenkaan, vaan kauttaaltaan pyöreä. mutta saahan silläkin kaulavaltimon avattua.

    rouva myyrä taitaa sitten olla jo mullan alla, jos ei enää häiritse.

    VastaaPoista
  14. Kestän mitä tahansa, mutta en (ehkä) kaikkea. Mun kaks veljeä on tehnyt itsemurhan. Mun on niitä ikävä...

    VastaaPoista
  15. "mullan alla"ko siitä muistuttaa?

    minun suvustani on kuolleet lähes kaikki vanhemman polven miehet, jäljellä ovat enää vain isä, yksi setä ja yksi eno. loput ovat juoneet itsensä hengiltä ja/tai tehneet itsemurhan. eräänäkin kesänä meni kolme parin viikon aikana, ja kaikki eri tavalla. se on se tavallinen suomalainen tarina. sairasta se minusta on. siihen aikaan ja siihen kasvatukseen ei kuulunut masennuksien ja alkoholiongelmien hoitaminen, vaan eristäytyminen ja kuolema.

    VastaaPoista
  16. Alkoholilla ei kyllä näissä mun kertomissa tapauksissa ole mitään tekemistä. Minä olen meistä ainoa joka ryyppään. Siksikö oon hengissä? En tiedä. Ps. Mun isäni ja äitini olivat äärimmäisen fiksuja ihmisiä. Ja lempeitä. Ei syys siis missään nimessä heidän ole, enkä usko että edes geenien... Sitä vaan sattuu. (Ja tapahtuu.) Lentäähän linnutkin tuulivoimaloiden propelleihin, ja kuolevat. (Jos olisivat kävelleet, olisivat yhä hengissä.) Etc.

    VastaaPoista
  17. Pekka-veljeni muuten kirjoittikin - vähän ennen kuin riisti henkensä Bedfordissa - että "ei minusta ole kansainvälisesti tunnetuksi kirjailijaksi. ja keskinkertaisuus ei minua kiinnosta".

    VastaaPoista
  18. Niin, nyt kun muistelen, niin ei me kaaliruokaa taidettukaan silloin syödä.

    VastaaPoista
  19. Anonyymi9/09/2011

    Eikös sorsat syö mitä sattuu?

    VastaaPoista
  20. Ajattelen, että pikkuveljelläni oli ihan kumma syndrooma: ei sitä tarvii olla välttämättä maailman paras... pärjää sitä muutenkin. (Minä olen siitä hyvä esimerkki.) Pekka kirjoitti kuusi ällää, enempää siihen aikaan ei voinut kirjoittaa, ja meni sitten Lontoon esikaupunkiin (Bedford) ja otti pari tuubillista unilääkkeitä ja oikaisi koipensa. (Paskiainen.) Hän oli hyvä runoilija vaikka ei kirjoittanutkaan yhtään runoa. Tämän hän jätti Lontoon poliisille:



    to You

    My last will is:

    Please, don’t make any inqviries
    into who I am. Don’t let anybody
    know where I am and how I am
    now. Please, don’t make news,
    because it would be a terrible
    shock for my parents and friends
    to hearof me now. They really
    believe that I am in a far
    country and am happy.
    Here I am. And I AM HAPPY.
    I was happy in my life and
    now I am even happier.
    Please, keep quiet about
    all this affair. Nobody must
    suffer from hearing of me.

    Please!

    VastaaPoista
  21. Sehän on erikoinen ja surullinen ajatus, että pitäisi olla suurta ja kaikkien tuntemaa, jotta olisi edes elämisen arvoinen. Tuskinpa siinä on lähellekään koko juttu. Mutta niinhän olet kertonut, että veljesi pyyhki itsensä pois kuin pyyhekumilla, samalla tavalla kuin virhe poistetaan ja roskat korjataan. Onhan se nyt aika voimakas viesti, ei pelkkä poismeno.

    En usko, että itsemurhia nyt vain tapahtuu. Kyllä se on pitkä kujanjuoksu aina vain pimeämpään, kunnes vaihtoehdot katoavat. Mutta niin, koko nuoruus on ollut sellaista kuolemisen kyllästämään, että nykyään olen enemmän kiinnostunut elämästä ja niistä prosesseista, joilla sitä säilytetään. Kuolleet ovat menneet, minä olen täällä, ja minua eläminen kiinnostaa. Siinä on paljon pieniä asioita, jotka ovat mielenkiintoisia, enkä osaa surra sitä, että jään muruksi maailman jalkoihin, enkä ole mitään "erikoista".

    VastaaPoista
  22. Pekka oli vain vuoden minua nuorempi. Hänelle olin silti kamala idoli, hän vakoilija aina mitä minä teen. (Ai, mistäs minä tämän tiedän. Tiedän kuin luin hänen salaista päiväkirjaansa... Niin muuten sekin, samperin sisilisko, luki salaa mun päiväkirjaani.) Pekka kirjoitti (6 v): "Nyt mikko menee ulos. ja katselee lintuja. nyt se silittää kissaa. nyt se tulee takaisin sisälle. mun pitää lopettaa." Pekka oli älykäs, paljon älykkäämpi kuin minä. Se tappoi itsensä 23 vanhana. Sitä ennen se opetteli mm. puhumaan sanskriittia... puhui kuin kuka tahansa Kalkutasta kotoisin oleva. Arvaa, ihmettelinkö? Ihmettelin. (Koska itse olen kielien suhteen ihan ummikko.) No, Pekalle kaikki oli helpompaa, myös kuolema.

    VastaaPoista
  23. Totta kai, Annikki Kiva, kannatan elämää, näitä "pieniä prosesseja" ... sanoit sen niin kauniisti että en osaa sitä edes siteerata tämän oikeammin. (Musta elämä on kivaa. Ja ihmiset.)

    VastaaPoista
  24. Ps. Toivon, että ei edelliseen eikä sitä edelliseen viestiini - samoin kuin tähän - vastattaisi. Puhuin vain ikäviä ajatuksia pois sisältäni; välillä ne mua painaa, mutta harvemmin. (Enkä nyt rupee oleen enemmän kännissä kuin oon... siis sentimentaalinen - se on sama asia. Yäk.) Oikeasti olen kiinnostunut... hetkinen... no, tota noin... sotahistoriasta! Se pitää aivosoluni hektisinä.

    VastaaPoista
  25. Ei Pekka kävellyt pimeyttä kohti. Hän sanoi tälle sinfonikko Kalevi Aholle, joka oli hänen luokkatoverinsa, että kahden vuoden kuluttua xx.x päivänä päätän päiväni. Ja me Loi... Virtaset (nimi muutettu) pidämme päämme kun jotain päätämme. Pekka eli hyvin iloisesti ne kaksi vuotta. Vielä viimeisenä viikkona hän hurmasi sen hotellin - jossa hän asui - omistajan tyttären. Ja heillä oli ihan kiihkeitä lemmenöitä. Näin kertoi rouva johtajatar... vähän närkästyneenä. Mutta surullisena. He, hän ja hänen aviomiehensä, muuten hänet hautasivatkin. Äidilleni hän sanoi että "se oli sivistyneesti käyttytyvä nuorimies, näki heti että hyvän kotikasvatuksen saanut, ja ajattelimme että hän on lutherilainen ja toimitimme hautauksen sen mukaan". No, minä lähetin monena jouluna sille pariskunnalle joulukortteja, etsin sellaisia missä on poroja ja tuntureita. Hekin lähettivät minulle. Mutta sitten hänkin kupsahti, siis se rouva, ja vähän sen jälkeen hänen aviomies.

    Enää en lähettele kortteja.

    VastaaPoista
  26. Sillä tavoinhan se monesti menee, että kun päätös on tehty, kivi ikään kuin putoaa sydämeltä ja elämä on kevyttä. Niin se yksikin setä hurvitteli viimeiset aikansa ennen kuin hirttäytyi.

    Jotkut ehtivät jo hurvitella, ja sitten jäävätkin yrityksestä eloon, eivätkä kyllä ole kertoneet, että elämä oli oikeasti kivaa ja huoletonta, vaan ihan yhtä helvettiä kuin aikaisemminkin ja vain se kuoleman ajatus piti jotenkin pystyssä ja valaisi. Mutta jos olet sitä mieltä veljestäsi, että kivaa oli ja se nyt on päätös muiden joukossa, niin mikäs minä olen väittämään mitään muuta.

    Välttelen nykyään näistä puhumista myös sen takia, että olen kyllästynyt ja päästelen niin epäkorrekteja vittumaisuuksia. Äitiparka ei tunnu koskaan toipuvan veljensä kuolemasta, mutta minua se on lähinnä alkanut ärsyttää, että miten ne ajatukset voi koteloida niin täydellisesti, että täsmälleen samat fraasit, samat ajatuskulut, samat kommentit, samat surut vain napsahtavat kuin jostakin nauhurista päälle. Mikään ei muutu, yksikään ajatus ei vaihdu, se kuolema on aina sama ja samanlainen ja tuottaa täsmälleen samat jankkaavat ajatukset. En tahdo toimia peilinä enää sellaiselle näytelmälle.

    VastaaPoista
  27. Tämä on, mitä itsemurhaajilta jää, heille jotka jäävät. Laulu.

    http://www.youtube.com/watch?v=RAgbR4npwow

    VastaaPoista
  28. Maailma meni kyllä jotenkin kylmäksi, kun ystäväni hyppäsi hyvin korkealta hautaansa nuorena. Sen jälkeen se ei ole enää lämmennyt, mutta ei ole kyllä mennyt kylmemmäksikään.

    Mutta silti. Alan yhä enemmän ja enemmän haluta lakaista kaikki ne luut yhteen kasaan ja heittää menemään.

    VastaaPoista
  29. No, minä Annikki toivon että sinusta tulee joskus eläkeläinen. Tarkoitan - ettet ymmärrä väärin - että eläisit. (Olet niin fiksu että olisi ihan tyhmä pistää sinua jonkun kiven alle. Mitä sä siellä tekisit?)

    VastaaPoista