Pihlajat marjoineen ja syvänsininen tähtitaivas. Sellainen on puoli kymmenen kotikatu, kun haen huoltoasemalta maitoa ja ruisleipää. Näen kirkkaan Jupiterin pitkästä aikaa, ja on kuin muistaisin jotakin kauan sitten unohtunutta. Planeetat palaavat syksyisin, enkä osaa kylmää surra.
Elokuussa jäin valvomaan ja odottamaan perseidien tähdenlentoja, mutta nukahdin sohvalle näkemättä yhtäkään. Heräsin pimeässä, tuhannet toiveet olivat tulleet ja menneet.
Kerrostalon patterikierto ei ole vieläkään päällä. Huoneissa on viileää ja kosteaa, joten kurkku alkaa mennä kipeäksi ja otsa hiostaa omaa lämpöään. Jos saisin unta, näkisin merenpohjaisia ja soisia unia.
Interrail osa 4
6 tuntia sitten
"Jos saisin unta, näkisin merenpohjaisia ja soisia unia."
VastaaPoistaMä näin viime yönä mainitsemiisi aiheisiin viittilöiviä unia. Tapahtumat kylläkin rantautuivat lumisohjoiselle, Päivärantaan, Kallaveden kevätporeiselle rantajäälle ja sitten Siilinjärvelle edeskuopattuun Himalaan kaljanjuontiin ja Santtuun jhatkoille. Ja pian olin kusella jonkun joutoäijän asuntovaunun lattiaan porattuun reikään kuin Neuvostoliiton aikaisessa Moskovalaisessa hotellissa olen kuullut tehtävän.
Siinä se.
Perseidien tähdenlennoista en tänä, ikävien kurnutusten vuotenani ole jaksanut kiinnostuakaan.
Mutta ole Sinä. Näen pääsi yllä montakin tähdenlentoa, nimettömiä tosin.
Muistatkos, Valto, lapsuudesta sellaista tähtikirkasta talviyötä, kun paksuissa tamineissa lapaset kädessä seisoi lumisella tiellä ja katseli niska kenossa ylöspäin kylmiin tähtiin? Asento huimasi pientä katsojaa ja kuusten latvat reunustivat mustina vielä suurempaa mustuutta? Avaruus oli jo silloin minusta hieno asia.
VastaaPoistaKusemisesta jos unta näkee, kannattaa herätä ja mennä vessaan. En sano, että joskus olisi sattunut vahinko sellaista unta nähdessä, mutta se on mahdollista.
Nimettömiä toiveita, ne on hyviä ne. Näissä kaupungeissa ei näe tähdenlentoja, taivas on niin haalea ja peitetty usein.
Annikki, muistan toki lapsuuden kirkkaat pakkasillat ja -yöt siellä metsän keskellä jossa todellakaan ei vielä valosaaste tähtien tuiketta lannistanut. Se oli jopa pelottavaa kun metsäpolkua sattui yksin taivaltamaan mummolasta, tai jostain kauempana olevasta naapurista kotiin. Hui!
VastaaPoistaMeillä oli sentään kalpeat katuvalot, mutta ne olivat erilaiset kuin nämä kaupunkien oranssit, jotka ovat joskus vihaisenkin sävyisiä.
VastaaPoistaMutta niin, ei ollut liian pimeää, mutta tähdet tähdet! Voi sitä pettymystä, kun ymmärsi, että astronauttius on maailmassa harvinaista ja lyhyenlännille suomalaislapsille mahdotonta.