Jyväskylästä kertova kirja ei kanna. Väliäkö sateenvarjokauppojen rintavista naisista tai muutamasta tutusta kulmasta. Eihän koko kaupungissa ole kuin noin neljä kulmaa. Etsijän hylkäsin ennen kuin avasin edes kantta. Runot jäävät kesken.
Uusi ystäväni Lexa-sähköpatteri pöhisee rumana, mutta mukavana nurkassa. Kun äiti kuuli flunssastani, hän toi sen minulle. Hyvästi, kylmät ja kosteat lakanat.
Olen tavannut niin hienolla tavalla älykkään ja hyväsydämisen ihmisen, että ensimmäistä kertaa elämässäni näennäinen fyysinen yhdentekevyys lakkasi merkitsemästä mitään. Se on kuin taikaa, miten kaikki se sisäinen vain loistaa ulospäin, eikä se ole vain karismaa, vaan silkkaa hyvyyttä. Istun ja kuuntelen hitaassa hypnoosissa rauhallista ääntä, enkä osaa siitä kahvipöydässä jutella, niin outoja asioita se minussa liikuttaa. Oma ilkeys ja pahuus tuntuu tässä valossa niin kovin raskaalta ja syntiseltä.
the cruelest month
6 tuntia sitten
En ole ehkä koskaan lukenut yhtä kaunista kuvausta jostakin ihmisestä.
VastaaPoistahyvin hyvähän se on se ihminenkin. ja naimisissa.
VastaaPoistapaholainen minussa sanoo, että käsitykseni ei olisi aivan niin hyvä, jos se ei olisi naimisissa. mutta ei kai sitä paholaista nyt pidä uskoa. :)
minäkin tahdon itseeni hyvyyttä, voisikohan sen ulkoistaa hyvään mieheen?