maanantai 15. elokuuta 2011

Juna mönkii tuolla ikkunan takana, nuolee kiskoja hitaasti ja huokailee.

Päivällä en keksinyt mitä tehdä, joten kaivauduin nukkumaan. Valoon nukahtaminen on samanlaista kuin lämpimään veteen pulahtaminen, helppoa ja pehmeää. Kuulin unessa hyviä asioita, mutta unohdin ne herätessä. Nyt valvon ja sydän lepattaa levottomana. Jotenkin kaukana on päiväunien rauha.

9 kommenttia:

  1. Tämähän oli (todella) nätti runo!
    Roosaa.

    VastaaPoista
  2. " ... oli ..." On!

    VastaaPoista
  3. mikis, kalju karvapalloni.

    huomenna leikkaan hiukseni.

    ovatko runot totta? koska tämä oli totta alusta loppuun.

    VastaaPoista
  4. Anonyymi8/17/2011

    Junat ovat kännissä ja masentuneita.

    VastaaPoista
  5. VR:n junat kyllä on.

    VastaaPoista
  6. Nainen saaresta8/18/2011

    Leikkaatko kaiken pois? Vai lyhennätkö vain, vai annatko hiuksesi jonkun toisen käsiin?

    Pidän pitkistä hiuksista, varmaan siksikin että minulla on liki aina ollut. 8-vuotiaana sain ihottuman niskaan ja äiti päätti, että hiukseni leikataan lyhyiksi. Minut istutettiin tuoliin paljaan hehkulampun alle. Äiti alkoi leikata, ja me itkimme kaikki, myös isä ja veljet.

    Olimmepa me herkkää väkeä, sekatyömies ja hänen perheensä.

    VastaaPoista
  7. Melkein puolet lähti. Nyt se on geneerisen mittainen "pitkä", joka minusta on aika lyhyt. Poden sopeutumisvaikeutta, eihän sitä laiteta (mytätä) enää samalla tavalla kerälle, vaan kammataan keveille ponnareille ja kiharretaan sievästi.

    Kampaaja ei ollut kovin taitava, tavanomainen saksija. pöh. Parasta on varmaan, että pääsin siitä melkein mustasta väristä eroon, ja kaksihaaraisista käärmeenkielistä.

    Minullakin pääsi nuorena tyttönä itku, kun sisko leikkasi (luulen vielä, että tahallaan) silloin yhtä pitkän tukkani olkapäille asti. Se vain tasoitti ja tasoitti lisää kerros kerrokselta ja hävitti koko tukan. Sittemmin olen huomannut, että ainahan se kasvaa takaisin, ja sellainen pitkän pitkä, oopperaperuukin mittainen on vain epäkäytännöllinen ja tylsä.

    VastaaPoista
  8. haircuttia, täällä, pitkästä aikaa!

    VastaaPoista
  9. " ... ovatko runot totta? koska tämä oli totta alusta loppuun... "

    Kyllä sinä tämän tiedät - kunhan näyttelet - että runot ovat todempia kuin elämä. Eihän niitä muuten edes olisi. (Kuten ei elämääkään. Rakas pähkinänaakkeli. Auringonkukkaseni! Pussukkani.)

    VastaaPoista