keskiviikko 31. elokuuta 2011

Huomenna lukuvuosi hyökyy päälleni, heilahtaa niin kuin suurempi aalto rantaan ja vetää mukanaan. Seuraavan kerran pulpahdan pinnalle ehkä jouluna, ehkä keväällä, ja taas on vuosi mennyt, nopeasti sulavasti. Olen eri paikassa kuin ennen.

Kuumetta on kestänyt kolme päivää ja olo alkaa olla epätodellinen. Maailma makaa hahmottomana ympärillä, ja minä siinä jossakin välissä, tukka rasvaisena, iho pingottuneena kuumana kalvona. Otsa tuntuu loistavan pimeässä.

14 kommenttia:

  1. hei tuli mieleen. etkös sä ole vähän taiteilija? piirrätkö koskaan perhosia? tai piirtäisitkö?

    ja parane pian! voin tuoda sulle rommia, jos muu ei auta.

    VastaaPoista
  2. No vähän joo :) en ole piirtänyt juurikaan perhosia, mutta osaan piirtää kyllä lähes kaikkea valokuvasta. eihän se oikeastaan ole piirtämistä, vaan jäljentämistä ja mittasuhteita, mutta kuitenkin muistuttaa sitä. Mihin sinä perhosia?

    hahaa, viimeksi kun join rommia sain mystisesti samaan aikaan järkyttävän oksennustaudin, enkä voi sitä enää juoda muistamatta, miltä suolahappo tuntuu kurkunpäässä. sama tuntuu vaivaavan kaikkia muitakin merirosvobileiden jälkeen, vaikkei kaikilla ollut oksennustautia.

    VastaaPoista
  3. Vai "otsa tuntuu loistavan pimeässä", hmnh.

    Pikkupoikana luin kirjan jonka nimi oli "Mustaa valoa". Sen inspiroimana aloin suunnitella taskulamppua josta lähtisi mustaa valoa. Ajattelin, että kun päivällä kävelisi ja yhtä äkkiä räväyttäisi lampun auki, niin vastaantulija häipyisi äkkiä näkymättömiin. Tein erilaisia rekonstruktioita. Mutta kokeiluni tyssäsi siihen etten saanut tarpeeksi rikastettua grafiittia, tilasin sitä Tshekkoslovakkiasta. (Samalla kuin Märklinin junia Bundesrebulikaanista.) Vielä pahempi takaisku kohtasi minua kun eräänä päivänä hukkasin kaikki muistiinpanoni. Ps. Enkä vieläkään tiedä minne?

    VastaaPoista
  4. Juhani9/01/2011

    No, miltä ensimmäinen aalto tuntui, surffailitko kepeästi sen päällä, vai uppositko ja sait suolaista vettä nenään?

    VastaaPoista
  5. Mikis,

    niin, joskus oli olemassa Tshekkoslovakia ja se oli hieno maa.

    tuo taskulamppu kuulostaa akuankkamaiselta. minä olen kuules kadottanut akuankkamaisuuden itsestäni, se on suuri sääli.


    Juhani,

    sellainen kevyt 20 tunnin päivähän se oli, joka alkoi puolivahingossa kuoharikännillä luennoilla ja loppui lihapiirakkaan kahdella nakilla kello neljä yöllä. sanoisin, että upposin nilkkojani myöten, mutta muuten pysyin pinnalla. ensimmäisen päivän juhlat oli parhaat tähän mennessä, vaikka olinkin väsynyt ja ilta kulminoitui sinapin siivoamiseen parketilta polviltaan ja sitä sinappia oli paljon. sen lisäksi oli enemmän alastomuutta ja räävitöntä showta kuin koskaan ja tunnelma katossa.

    VastaaPoista
  6. Joo.

    Kyllä minä nykyisin mietin ihan toisenlaisia asioita. (En välttämättä koko aikaa. Mutta kumminkin.)

    VastaaPoista
  7. Tshekkoslovakiassa tehtiin muuten erittäin hienoja elokuvia. (Enkä nyt tarkoita pelkästään Miloš Formania vaan muitakin.)
    Hitsi, mun silmäni on ainakin kipeytyneet siitä kun olen tuijottanut silmäni kipeiksi erilaisia elokuvia. Ps. Päätinkin - lähinnä itsekseni - että ostan kohta itselleni ISOMMAT okulaarit. (Ne voi tietysti tummentaa kesäksi. Jos joutuu menee Cannesiin.)

    Zat sat saa!

    VastaaPoista
  8. mie en kestä vielä taiteellisia elokuvia, pittee olla hollivoodhömppää!

    Zdeněk Milerin Myyrä on suuri ja pitkäaikainen inhokkini. Haaveilen Myyrän tuhosta aina silloin tällöin. Kunpa Myyrän housuihin menisi myyrämyrkkyä ja se kuolisi.

    Ainahan sitä voi kulkea poikittain ovista, jos ei muuten okulaarit mahdu karmeista sisään. Kannatetaan siis uusia laseja.

    VastaaPoista
  9. Anonyymi9/03/2011

    ikävä tulloo kun sie puhut niin nättii savvoo

    VastaaPoista
  10. Suanko savontoo kohilleen?

    Annikki: "mie en kestä vielä taiteellisia elokuvia, pittee olla hollivoodhömppää!"

    Oesko se: Minen kestä vielä taeteellisija elokuvia, pittää olla hollivuutihömppee!

    "Mie" kuuluu oikeasti Lapin- ja karjalanmurteeseen. Ja taitaa osissa Pohjanmaatakin siihen ilmaisuun kallistella?

    Mutta Mikis varmaan tuumaa, ettei sev njiin väliä...

    VastaaPoista
  11. Nääh, savo on sellainen, että siitä on paljon variaatioita ja minä en viännä ihan joka sanaa oikeassa elämässäkään. konsonantit kahdentuu kyllä monesti: assuu, puhhuu, tullee jne. mutta perussanasto ei viänny.

    En sano oikeasti mie, sanon minä ja myö, paitsi joskus sanon huvikseen. Mutta tuolla idempänä ja etelässä ne käyttää mietä, esim. savonlinnassa, joten osa savonkielisistä käyttää kyllä tuota karjalaista muotoa.

    Kaikista pahin on varmasti Kuopion torin Snackbaari, jonka tuotteet on savonnettu kuulemma jonkun lahtelaisen omistajan toimesta, ja ne on sellaista fantasiasavoa, ettei sitä ole olemassakaan.

    VastaaPoista
  12. oi, ne oksennustaudit. toivottavasti selvisit sitten ilmankin rommia terveeksi.

    haaveilen sellaisesta perhostatuoinnista (oi kyllä, olen elävä klisee) jossa olisi kaikkein eri ihmisetn piirtämiä perhosia. tuli vaan mieleen.

    VastaaPoista
  13. Kerrankin on maailmassa joku joka jakaa minun kanssani inhokin siihen Myyrään.

    VastaaPoista
  14. Riikka,

    haa, arvasin, että tatuointiin. kävisiköhän siinä niin, että ensin olisin tyytyväinen siihen perhoseen ja sitten viiden vuoden päästä maku olisi muuttunut ja olisin pahoillani, että jonkun ihossa seisoo nyt se yksi ikuisesti. :) ei siis sillä, että mitenkään kauaskantoisesti aina pohtisin.

    hipaisu,

    meitä on vähän, mutta ei pidä silti luovuttaa. myyrä on tuhottava.

    VastaaPoista