tiistai 2. elokuuta 2011

Ennen olin malttamaton ja läpsyttelin paljain jaloin jäljet vastapestyyn, kosteaan lattiaan. Kauhea piintynyt järki on asettunut sittemmin minuun asumaan. Sellainen, joka alkaa narista naukuvalla äänellä, että pyyhi jalat ulkona.

Tänään pesin itseni nurkkia myöten vessaan asti, jonne olin kasannut kaikki eteisen tavarat pois tieltä. Istuin ja luin Raymond Carverin runoja lohenperkuusta, ja vahtasin lattian kuivumista. On jano. Silmissä vilisee rivit ja niiden välit, kuivuvassa lattiassa näkyy raitoja, riviväli 1,5. Muiden elämistä on jäänyt tummia läikkiä muovimattoon, jota nyt omaani kuluttamalla yritän turhaan kirkastaa.

2 kommenttia:

  1. Kun ihmisellä on variksensaappaat jalassa, se ei jätä jälkiä sisälle, kävelee missä tahansa. Esimerkiksi kammarissa. Ps. Paitsi jos se illalla nukkumaan mennessä - ennen kuin kellahtaa kumoon sänkyynsä - alkaa raapia niitä... niin niistä lähtee kuivaa savea. Se pitää ottaa sitten harjalla ja sihvelillä (joko heti tai myöhemmin aamulla) pois, lattialta.

    VastaaPoista
  2. Harja ja sihveli tai siis kihveli ovat varmaan katoamassa. Minulla on sellainen, mutta se on minulla vahingossa ja pyytämättä, ja kovin se henkii vanhaa aikaa, vaikka muovinen ja uusi onkin. Haisee pölyltä ja komerolta.

    Surullista on sellainen vaalea läntti, joka jää taulun alle seinään. Se ei ikäänkuin ole samassa ajassa kuin muut tavarat, vaan jää omaan tyhjiöönsä kellumaan, kunnes poksahtaa taas esiin, kun tulee muutto tai kuolinpesän tyhjennys. Ruusut ja raidat ovat siinä kohtaa niin kirkkaita ja raikkaita, niin kuin silloin aikanaan, mutta kaikki muu on ympäriltä kellastunut ja imenyt vanhoja hajuja.

    VastaaPoista