lauantai 30. heinäkuuta 2011

Päätä särki niin kovasti illalla, että ryömin sänkyyn jo yhdeksältä. Heräsin yöllä, ja syksyn ensimmäinen kirkas tähti katsoi ikkunasta sisään. Särky oli jäänyt nenänjuureen, silmien väliin, siinä istui pieni teräväkyntinen piru ja puristi lujaa. Söin lisää lääkkeitä ja jäin makaamaan ja katsomaan reunoja ja kattoja. Taivaalla on jo elokuun värit, ei enää sitä synkeää sotkua, kuten heinäkuun öinä.

Mietin, lukevatkohan paljon lukevat useita kirjoja samanaikaisesti sen takia, ettei yhden loppuminen kirvelisi niin ikävästi. Minun on vaikea aloittaa uutta heti, se ennakoi aina kipua.

8 kommenttia:

  1. Anonyymi7/30/2011

    Luen, koska pelkään mitä sitten, kun lopettaa lukemisen. - m

    VastaaPoista
  2. Anonyymi7/30/2011

    Luen jonkin verran mutten useampaa kirjaa samanaikaisesti. Ei pysy muisti perässä. Nautinto kärsii.

    Luulen syyn olevan se, että kirjat ovat erilaisia. Osa on nopeata huttua, osa hidasta ja syvää. Jotkut vaativat keskittymistä, jotkut eivät. Osa on iloista, osa surullista. Toisten kanssa harrastetaan eskapismia, toiset ovat historiaa tai politiikkaa.
    Eli nämä ihmiset varmaan lukevat sitä, mitä milloinkin kaipaavat tai ehtivät. Jos jossain vaaditaan syvää, pitkäaikaista keskittymistä eikä aikaa ole kuin tipoittain, niin kannattaa lukea jotain muuta.

    Minä en arastele kirjojen loppumista, koska usein loppupuoli on raskaampaa/vähemmän koukuttavaa tarinan kaaren vuoksi. Haluan kuitenkin tietää mitä tapahtuu. Jos tarina sallii, kirjoja saattaa olla/tulla lisää. Jos ei niin sitten ei. Kirjan voi aina lukea myöhemmin uudestaan. Sillä välin maailma on täynnä hyviä kirjoja lukemista odottamassa.

    VastaaPoista
  3. Anonyymi7/30/2011

    Kun katsoo televisiosta sarjafilmiä niin on se ihan eri asia kun lukee kirjaa. Kirja on parempi. Nämä elokuvat on kuin mainoksia kun kaikki on asetettu. Kirjassa pitää ajatella mistä on kyse.

    VastaaPoista
  4. Minun mieli menee ihan maahan, kun kirja loppuu. Olen tutustunut, tottunut ja kiintynyt niihin tapahtumiin, henkilöihin ja maisemiin. Loppuminen on irti repimistä - ei sellaista kuin laastarin, vaan vaikka hampaan, siitähän jää kolo, joka ei parane ihan heti. Hyllyntäysi kaikkea kivaa ja ihanaa ei ollenkaan auta. Kaikkia kijrjoja ei voi lukea uusiksi, joitakin kyllä, mutta ei kaikkia.

    ...

    Elokuvallinen tai sarjallinen kerrontahan onkin ihan eri asia, mutta en sanoisi, että huonompi. Pidän piirretyistäkin. Monet sarjat ja elokuvat ovat sellaisia, että niitä katsoessa saa ajatella, ja monet kirjat sellaisia, ettei niiden kerronnasta saa mitään irti, olipa sivuja 70 tai 700.

    Jos tarkoitit asettelulla asioiden visualisointia valmiiksi, niin sitähän se on, mutta minä en ole niitä, joita valmis kuvittaminen häiritsee, vaan päinvastoin nautin hyvintehdyistä kuvista, valaistuksesta, väreistä jne.

    VastaaPoista
  5. Anonyymi7/31/2011

    Mikä kuva tuo on?
    Asunto jääpalassa?

    VastaaPoista
  6. Meneeköhän se pilalle, jos sen nimeää?

    Se on vaikkapa Yön kirkas tähti, Keatsin mukaan. tai "Näkymä ikkunasta". tai "Yövalvoja".

    VastaaPoista
  7. Anonyymi7/31/2011

    aiemmin luin paljon, sitten meni välillä vuosia etten lukenut paljon mitään, pl ammattiin liittyvät.

    mutta nyt taas luen, onneksi. Välillä luen montaa kirjaa, koska yksi voi olla syvällinen ja elämää pohdiskeleva, toinen perusvarmaa jännäriä ja kolmas vaikkapa huumoria. esim jos tuo syvällinen on pitkä, niin muita voi lukea nopsasti jossain välissä.

    t joku mies

    VastaaPoista
  8. Hei joku mies!

    arkisen varmoja syitä tuntuu löytyvän monen lukemiseen yhtä aikaa. mietin vaan, että olisiko siitä ollut ratkaisuksi tähän minun kirjamasennukseen, mutta kyllä se silti iskee aina viimeisen sivun jälkeen.

    kaikki kulminoitui tuossa pari viikkoa siihen, kun Sokea surmaaja loppui - pidin kyllä kirjasta, mutta en ihan älyttömästi - ja surehduin niin kovasti pariksi päivää, että ajattelin, että onko tässä lukemisessa mitään järkeä, kun en kestä näitä loppumisia.

    tällä hetkellä sureksimisien tilanne on sellainen, että pitää lukea tuttua lohtukirjaa tähän väliin.

    onko tässä toivoa paremmasta?

    terv. nim.m. "emotionaalinenko vain oon"

    VastaaPoista