lauantai 11. kesäkuuta 2011

Kuumuus ei ole yhtä piinaavaa kuin vuosi sitten. Iho ei pala pahoin, jos ollenkaan. Pojat vaativat parvekkeelta serenadia, enkä minä osaa laulaa kuin huonosti. Sanavalmiuteni kompasteli, käytin kaiken kapasiteettini pakomahdollisuuksien punnitsemiseen ja epäonnistuin siinä surkeasti.

Esteratsastuskisoissa tunnen itseni ulkopuolisemmaksi kuin yleensä. Kaikki ne tomerat hevosharrastajat, jykevät selät ja vahvat käsivarret nuorillakin tytöillä, tuimia ilmeitä ja käsittämättömiä hevospuheita. Hevosilla on luonteita enemmän kuin ratsastajilla. On putteja, töröhäntiä ja laiskiaisia. Herkät suuret eläimet nostattavat kuivaa hienoa pölyä ilmaan ja hikoavat liikutellessaan lihamassaansa. Kavioiden rummutus pehmeään maahan on rytmikästä ja unettavaa, puomit kolahtelevat. Tunnit kuluvat ja aurinko laskee. Itikat saapuvat haaskalle heti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti