Kesän ensimmäisenä päivänä tuuli rajusti, oksat ja kukat tippuivat puista, karahkat ratisivat pyörän renkaan alla. Rannalla vaaleat, melkein värittömät perhoset pyörivät toistensa ympärillä kosketellen silloin tällöin, mutta tuuli puhalsi ne kauas järvelle. Kovakaan pyristely ei tuonut niitä enää rantaan.
Eräänä keväänä Japanissa yhtä kova tuuli puhalsi nipun papereita japanilaisen tytön kädestä pitkin autotietä ja joku poika säntäsi autojen sekaan niitä poimimaan. Hän saikin jokaisen vaarasta välittämättä kerättyä, ja vei ne tytölle, joka käänsi katseensa pois ja kiitti lyhyesti. Hetken aikaa poika seisoi vieressä tietämättä mitä tehdä, kunnes tyttö käänsi puolittain selkänsä ja veti hartioitaan korviin. Lopulta bussi saapui. Tyttö siirtyi sinne nopeasti ystäviensä seurassa, poika jäi bussipysäkille.
Kalasatama Ryhmäteatterissa: Kasarilesbo, Ketipinor ja woke
9 tuntia sitten
Nihkee muija.
VastaaPoista:)
Se ei ollut tosirakkautta.
VastaaPoistaEi mennyt ihan niin kuin elokuvissa, hah.