Annikin

Iltaisin kaukojunat vajuvat hitaasti pohjoiseen ja niiden matala murina kaikuu kivistä ja lasipinnoista. Niiden käynti on rauhallisten yöeläinten ja rahiseva kolke unettavaa.

--

Levitimme puistoon takit maahan ja kävimme pitkäkseen. Ruusupensaissa ei vielä ole lehtiä, mutta värit pakenivat jo samalla tavalla kuin kesän kuumassa valossa. Lämmin mullan tuoksu levisi maata pitkin. Järvi on vielä tumma ja hyinen talven jäljiltä, mutta pensaiden juureen ei kylmä vire yltänyt.

On outoa ajatella, että kesäksi tämän vuoden tiiviit kuviot katoavat. Sillä tavalla, kun neuloksesta vetää yhden langan irti ja koko kudelma purkaantuu löyhäksi ja kierteiseksi.

Viides kämmenluuni on arka ja tekee mustelmaa ihon alle. Kuuntelin röntgenputken vaimeaa äännähdystä ja katsoin kättäni, jossa ei näkynyt muuta kuin kohdistusvalo. En ole koskaan murtanut luitani, mutta ehkä olen alkanut jo rapistua. Vedin kalvot pahvikansiostaan esiin ja painoin ne ikkunaa vasten. Yritin tarkata epäjatkuvuuksia luun linjassa, pinnistelin, enkä ollut varma. Ehkä tuo on kynnys, ja siinä tumma viiva. Ehkei siinä ole mitään vikaa. Ranteen luut istuivat siististi ja sievästi paikoillaan, yksi on nimetty herneen mukaan. Peukalon sesamluu pilkutti iloisesti peukalon tyveä.