Annikin

Tapahtui eräänä huhtikuun yönä, että lautanen tipahti tiskikaapista päälleni: räks, räks ja otti kädenselän kautta vauhtia lattialle - räks. Ihoon ilmestyi suuri punainen silmä, liha availi luomiaan ja pulppusi hillitysti verta. Teippasin sen kiinni. Seuraan, miten musta sauma kuroutuu umpeen.

Ilma haisee soralle ja bensalle. Suurista tyynistä kuralampareista heijastuu uusien talojen kuvajaiset, talveen kadonneet esineet ja jätteet vierivät sulavista lumikasoista kadulle.

Lukuvuosi lähenee loppuaan, enää muutama viikko jäljellä. Paljon on tapahtunut, ja olen pyristellyt kovasti entisestä uuteen. Nyt olen enää väsynyt, niin väsynyt, että nukahtelen istualleni ja peseytyminen käy työstä. Aika kuluu niin nopeasti, että pelkään, että seuraavan kerran kun avaan silmäni tästä unesta, on vuosia kulunut ja olen jossakin, minne en ole huomannut edes kulkevani.