Annikin

Kaatopaikan jättömaat kohoavat pieneksi ylängöksi metsien taakse, muovimerellä huutavat lokit niin kuin oikeallakin ja sukeltavat roskista ravintoa. Nostelin sähköromua kasan jatkeeksi. Trukki oli kuulemma rikki, eikä kontteja tyhjennetty, vaan romu kasaantui kukkuroiksi. Käteni lipesivät. Säälitti se rymähdys silti.

Yöllä pidän ikkunaa auki koleasta ilmasta huolimatta kuullakseni lokkien mekkalaa pimeästä. Hitchcockin linnuista en tiedä, mutta painajaiset pysyvät loitommalla, kun voin kuulla elävien ääniä.