Huhtikuussa kirjat pakataan banaanilaatikoihin, vuodevaatteet pehmeisiin myttyihin, astiat paperiin ja paperit matkalaukkuun. En näe enää järvelle, enkä naapuriullakon naakkoja, enkä lähivariksia.
Junia on kadonnut merelle. Täällä keväinen taivas vain kaartuu rauhallisesti, vaihtaa hitaasti väriä haaleansinisestä musteeseen. Sulava lumi lirisee puroina lammikoihin ja lammikoista viemäreihin, jotka kuulemma muodostavat kaupungin kaupungin alle.
Tyhjensin pahamaineista pakastintani ja tiskasin pienen vuoren pakasterasioita. Teki mieli nakata ne roskiin, mutta niinpä vain seisoin ja tiskasin. Surkeaan kuivauskaappiini ne eivät tietenkään mahtuneet, joten käärin lattialle auki pyyhkeen ja kasasin ne siihen pohja kohti kattoa.
Valo on toisinaan niin kirkas, että huomaan vasta iltapäivällä, etten ole nostanut kaihdinta. Kevät paistaa siitä läpi.
Interrail osa 2
2 tuntia sitten
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaen oikein ehtinyt tähän vastaamaan, niin hitaasti käy pää nykyään. ja toisaalta jotkin kommentit tuntuvat niin toteavilta, ettei niihin osaa vastatakaan. kyllä minä nämä kaikki kuitenkin luen, ennemmin tai myöhemmin ja pistän merkille.
VastaaPoistakirjoittaminen on sillä tavalla vähän kriisissä, että tätäkö minusta vain irtoaa: etanapurkkeja auringonvalossa, verhot ikkunassa, muutama kivi pihamaalla. esineitä ajassa kulkeutumassa tai pysymässä paikallaan. mitäpä niistä sanoisi. varsinaisesta elämästä en oikein osaa enää kirjoittaa.