Annikin

Vanha hissi on pysähtynyt kerrosten välille. Käytävän hämärässä sen tyhjä valaistu häkki riippuu kuilussa, matkalla ei minnekään. Kokeilen teräsovia, mutta eivät ne aukea. Häkkiin ei pääse kiipeämään.

Unissa raivoni on niin hillittyä. Sivisaatio on romahtanut ja yhä vain olen hieman ärtynyt, enkä sano, mitä mieltä olen.

Pieni uljas Primera käynnistyy pakkasella kuin pakkasella, ja on vähän surullista, että samaistun autooni, joka on niin sitkeä kurjissa oloissa, kun sille ei ole edes sähkötolppaa tarjota. Kuinka sen akku vain kestää ja kestää läpi talven.