Onkohan joulu muuttunut kaoottisemmaksi vai huomaanko sen vasta nyt. Minulla ei ole ollut kovin mukavaa, ja olen rasittunut ja väsynyt.
Auto ei enää käynnistynyt aattoaamuna. Odottelin kyytiä puolitoista tuntia. Siihen autoon taas oli räjähtänyt pakkaseen unohtunut limsapullo. Kuusi oli kuollut omia aikojaan ulkona ja se varisteli neulasiaan ruskeana. Kuusenkynttilät olivat hukassa ja iänikuiset kultaiset pallot kiskoivat perässään viimeisetkin neulaset oksista. Laatikot olivat jälleen umpijäässä. Katoimme sameat lasit pöytään, ja lipaston pohjalta löytyi epämääräiset lautasliinat, joita kukaan ei halunnut taitella. Jälkiruokaan ei oikein jaksanut raastaa sitruunaa, joten sitruuna kiersi raastimen kanssa pöydässä laittajalta toiselle. Hieno viktoriankiisseli jäi mauttomaksi ja unohdettiin vähin äänin kellarinrappuun.
Siinä vaiheessa, kun naapurista änkesi omin luvin hyväntahtoinen pukki jakamaan lahjoja, olisi tehnyt mieli nakata mokoma tunkeilija rappusia alas sinne koirankusipuuhun.
Lisäksi joulutiliä kartuttivat kompastuminen koiraan kolme kertaa peräkkäin ja pitkin pituuttaan kaatuminen, jäätynyt vesiputki kylpyhuoneessa ja sankopeseytyminen, jouluvieras, joka raahasi mukanaan alkon kassin ja vodkaa, ei joululintupaistia, eikä hirveä, hapan ja tunkkainen graavilohi sekä perinteinen jouluhuutaminen.
Interrail nro 3
1 minuutti sitten
Jossakin vaiheessa suomut karisevat silmiltä lapsuuden ihanista jouluista ja huomaa hiertävät asiat. Kun kerran on päässyt kriittisyyden makuun, herää halu rakentaa omannäköinen joulu.
VastaaPoistaTämmöisiä joulutarinoita pitäisi kertoa enemmänkin, niin kaikkien äitien ei tarvisi stressata niin kauheasti siitä täydellisestä joulusta, kun kaikilla muillakin on kerta. :)
VastaaPoistacelia,
VastaaPoistajoululle tekisi hyvää räjäyttää sitä vähän napalmilla uuteen uskoon.
astianpesukone tietysti tekisi jo ihan toisenlaisen tunnelman. ja jääkaappi, jossa ei loju viiden viikon jätökset muovipurkeissa. hyrh!
tiina,
taitaa toimia juuri toisin päin: tämän kun lukevat, niin tekevät kaksinverroin töitä sen eteen, ettei joulusta tule karmea irvikuva. :P
Kuulostaa jotenkin tutulta, vaikka ei minun kotona koskaan ole niin kauhean kauheaa ollut. Tuota jouluhuutamista on ollut, silloin tällöin. Sen odottaminen on kyllä oma kauheutensa.
VastaaPoistaVaikka ajatus joulusta kotona ei tunnu kauhealta, se tuntuu nykyään turhalta. Tänä jouluna päätin katkaista 30 vuoden putken, mitäpä minä siellä enää.
Tuosta Tiinan kommentista tuli mieleen vanha aatos, mitä jos minun pitäisi viedä joku jouluksi kotiini, ja ehkä joskus muulloinkin, joku josta minä oikeasti pidän. huh!
Meillä äiti vetää hirveät joulustressit ja purkaa sitä räyhäämällä, marttyroimalla ja huutamalla. Minun sietokyky vähenee vuosi vuodelta, ja tänä vuona raivostutti niin paljon, että teki tapaninpäivänä mieli potkia koiria.
VastaaPoistaSisarusten lasten kanssa on kiva pelata pelejä ja katsoa elokuvia, ja syödä hyvin, mutta ei se ihan riitä vastapainoksi.
Kotiin voin kyllä viedä kenet tahansa, ainakin siinä erottuu jyvät akanoista. Onhan perheellä paljon hyviäkin ominaisuuksia, olemme läheisiä hyvässä ja pahassa, ja huonojakin puolia soisi sellaisen tärkeän ihmisen sietävän.
Mutta oma joulu. Se olisi jo jotain. Jos ei tarvitsisi sietämällä sietää muovisia joulukoristeita ja enkeli- ja tonttuhärpäkkeitä, vaan saisi laittaa oman maun mukaan tai olla laittamatta. Ja ruuat suunnitella jo hyvissä ajoin, tai jumaliste ostaa pitopalvelulta valmiina, jos ei itse jaksa.