sunnuntai 21. marraskuuta 2010

proosallinen sivujuonne

Elämäni ensimmäinen migreenin tapainen päänsärkykohtaus ei mennyt lääkkeillä ohi ja sai minut voimaan pahoin ja hakeutumaan meluisesta pikkujoulutilasta syrjään kokoushuoneeseen, jonne lopulta jäin lukkojen taakse loukkuun ainejärjestön pahamaineisimman kaksikon kanssa. Ovi keittiöön meni kiinni, eikä koko talossa ollut avaimia sen aukaisemiseen. Siinä sitten olimme loukussa lukitussa kellarissa, jonka ikkunoissa oli kalterit, kolmistaan kuin Chilen kaivosmiehet ja voin niin huonosti, että vitsit eivät tahtoneet naurattaa ollenkaan. Siis se, että viettäisin 42 päivää siinä tilassa ja sillä porukalla, avaimenreiästä ujutettaisiin glögiä, viinaa ja riisipuuroa, kunnes tunneli kaivetaan. Nojasin päätä käsiin ja yritin pysytellä oksentamatta. Tunnin aikana pojat söivät kaikki piparkakut ja nonparelleja purkista ja pelasimme tussitaululla kuva-arvoituksia, mikä kuulostaa tylsältä, mutta riittävän huonolla piirtotaidolla se on yllättävän raikas leikki.

Talonmiehen saavuttua selvisin Primperanilla ja vieläkin tujummalla särkylääkkeellä ravintolaan asti etanoita syömään, ja nostelin niitä haarukalla lautasella ja puolitin niiden harmaita, liukkaita vartaloita kahteen osaan ja pistelin suuhun. Pihvin aikaan olo alkoi olla jo siedettävä, mutta lähdin kuitenkin kotiin toipumaan karaoken sijaan.

Luulen, että olen saanut niskani niin jumiin, että saan siitä päänsärkyä, ja vaikka olen aina vihannut hierontaa sydämeni pohjasta, olen harkinnut sittenkin sen sietämistä. Vyökoe on onneksi ohi, mutta siihen kuului pitkiä keppikatoja, jotka jäykistävät hartiat ja rentoja pieniä kuristusotteita. Sairastelun jälkeen on tuntunut aamulla niin ikävältä niskassa jo monta viikkoa, etten oikeastaan ihmettele, että se vain paheni. Luulin, että se oli aallonpohja, kun tulin edellisistä juhlista kotiin neljältä ja lähdin kouluun leikkaamaan sisäelimiä kahdeksalta, mutta se osoittautui vääräksi luuloksi.

9 kommenttia:

  1. Tässä juuri yhdestä migreenikohtauksesta itse selvinneenä en voi kuin ottaa osaa siihen, että sullakin taipumusta mokomaan on: Olet vielä nuori ja monta päänsärkyä edessä.

    Joillakin se kuulema iän myötä helpottaa. Minullakin esiintymistiheys on harventunut, mutta sitten kun särky iskee, niin tulee kyllä rajuna ja kestää monta päivää.

    Lääkkeistä en osaa sanoa mitään vaikka olen lukenut, että täsmäaseet löytyvät siihenkin sairauteen. Jotain Clotamia oli nuorempana, sittemmin olen vain kärsinyt.

    Kun ennakko"de´javu"-tunne (sahanlaitakuviot) tulee, niin silloin kun ottaa mitä tahansa särkylääkettä, pääsee vähemmällä. Mutta eihän sitä voi valvoa ja odottaa sellaisia koko ajan.

    VastaaPoista
  2. Toivon tässä vähän, että se olisi tosiaan niskajumiperäistä, kuten pikkusiskolla, koska silloin se on erittäin hyvin hoidettavissa ja ehkäistävissä. Mitään auroja minulla ei ole, ei sahanlaitaa, ei yhtään mitään. Eikä kyllä ole moista päänsärkykohtausta koskaan ollutkaan.

    VastaaPoista
  3. Haloo, Annikki, miksi oi miksi sinä vihaat hierontaa sydämesi pohjasta?

    Elämäni ensimmäisen hierontasuhteen juuri aloittaneena ja sen euforiassa edelleen leijuvana kauhistun vihaasi. Hieronta on taivaallista! Hieronta on parempaa kuin seksi! Hieronta on tullut maailmaan, jotta me pelastuisimme!

    Niin siis tota joo. Ainakin minun niskaperäisiin outoihin oireisiini hieronta auttoi tehokkaasti.

    VastaaPoista
  4. Hei, Mummo

    Hieronta on aina käynyt todella kipeää (no tottahan se todennäköisesti johtuu siitä, että amatöörit eivät vain osaa), joten en ole siihen koskaan tykästynyt. Pahinta, mitä poikaystävät ja -kandidaatit ovat voineet tehdä, on kuvitella olevansa ihania ja tällätä kätensä minun niskaan aikomuksenaan hieman hieroa. Hermostun ja pahastun. Olen muutenkin sen verran herkkä kivulle, että hieronta on reippaasti enemmän kidutusta kuin hyväntekoa.

    Mutta hyvin perustelluista ja terveyttä edistävistä syistä voisin altistaa itseni ko. kidutukselle, jos se ehkäisee vastaavat päänsäryt. Samoista perustelluista ja terveyttä edistävistä syistä saan itseni pakotettua mm. hammaslääkäriin.

    Aikidolle olen kyllä kiitollinen siitä, että siinä on tullut eri kehonosien ja tilanteiden kivut vastaan sopivissa annoksissa, joten nivellukkojen ja heittojen jälkeen tiedän kestäväni myös hierontaa.

    VastaaPoista
  5. Kannattaa kysellä tutuilta hyvää hierojaa. Meissä ammatilaisissakin on sekä kuuntelevia että runnojia. Etsi sellainen, joka kuuntelee.

    Ainakin itse sanon aina asiakkaalle ihan ensimmäiseksi, että pitää sanoa, jos tekee niin kipeää, että haluaisi olla jossain muualla. Otettahan voi aina keventää. Kiire on pahaksi ja jos asiakas tuntee olonsa pakotetuksi eikä kehtaa pyytää hiljaisempaa otetta (tai hieroja ei KUUNTELE sitä toivetta, se on ihan karmivaa) niin eihän siitä mitään hyvää seuraa: lihakset menevät vain pahemmin juntturaan ja pahimmassa tapauksessa voi hermokin ärtyä, kuten omalle iskiashermolleni kävi, kun sitä oikein kaiveltiin siitä huolimatta, että olin jo useasti huomauttanut, etten pysty enää rentouttamaan lihaksia siltä kivulta ja että nyt kyllä pitäisi ottaa hiljemmin.

    Niin että tavallaan hierojaskeptisyydessä on järkeä. Mutta jos kyse on jännityspäänsärystä, kuten vähän kuulostaa, niin siihen hieronta tosiaan kyllä auttaa. Kunhan löytää hierojan, jonka kanssa pystyy kommunikoimaan sen, mikä ote tuntuu hyvältä ja mikä vain sattuu. Onnea etsintään!

    VastaaPoista
  6. Minä olenkin lukenut sinun hierontapostauksia, ja ne ovat lohdullisia - eivät kaikki runno ja pakota.

    Hämärästi ehkä muistan lapsuudesta ensimmäisen järkytyksen, kun joku iski kätensä minun pieniin hartioihin ja alkoi vääntää. Kokemukset eivät ole siitä parantuneet.

    Ehkä menee vielä jonkin aikaa, ettei ihanaksi lahjaksi ostettu hierontaöljypullo lennä hankkijan naamaan, mutta olen toiveikas tulevaisuuden suhteen.

    VastaaPoista
  7. Oi ei, tuo vankina oleminen pahoinvoivana, pakotettuna kuuntelemaan huonoja vitsejä tuntuu niin pahalta! Hyvä että kestit ilman paniikkia. Hierojalle nyt vaan kipikipi, että ehdit ottaa hyvän sarjan ennen helmikuuta ja pitkiä venyttelyjä. Ja aikidon lukot ei saa sattua!

    VastaaPoista
  8. Päänsäryn syyt voivat toki olla moninaiset, mutta olen silti ihmetellyt ismisten alttiutta hierojalle. Säännöllisellä ja monipuolisella (scretching) venyttelyllä pitäisi pärjätä hyvin, niska ja hartiat hoituu ihan kotioloissa tuolin kanssa. Ja niskaa voi hieroa itsekin.

    Hieronnasta valitsisin jalkahieronnan (-hoitokin kelpaisi) ja päähieronnan parturissa, mikäli sattuisi asiansa osaava vahvasorminen kohdalle.

    VastaaPoista
  9. raija,

    sainkin äitiltä joululahjaksi lahjakortin hierojalle. Kokeillaas juuri sopivasti leiriä varten. Tosin luulen, että se leiri tekee niskalle parempaa kuin hieronta.

    Kristian,

    niin, kyllähän kehon pitäisi pysyä tavallisella liikunnalla ja huollolla sellaisessa kunnossa, ettei se mene jumiin ja vaadi mitään erityistä hierontaa.

    viime syksy oli niin pakattu uutta vastuuta ja pitkiä kököttämisiä työpöydän ääressä, etten yhtään ihmettele, että sain niskani kauheaan kuntoon.

    Hei mutta jalathan voi kylvettää kotonakin, ja jalka- ja päähieronnan voi teettää koti-ihmisellä, jos sellainen sattuu olemaan.

    VastaaPoista