Marraskuu menee menojaan, enkä ehdi siihen tarttua. Kylmä ilma kierteilee teillä raskaasti ja hitaasti, kun viima pyörittää ohutta lumipölyä.
Iltaisin en osaa iloita puhtaista lakanoista, vaan ryömin sänkyyn kuin hautaan, josta aamulla on noustava.
Asuntooni tulevat vanhat kuvaputkitelevisiot kuolemaan. Saattohoidon lopetti juuri yksi, jo kuolleen isoäitini Philips, joka piti pitkään pelottavaa kohisevaa sähköääntä, kunnes alkoi piirtää pelkkää vaakaviivaa ja töpseli irrotettiin viimeisen kerran. Sitä seurannut hätävaramökkitelevisio ei taida elää sekään enää pitkään. Sillä on jo vanhan teeveen äänet, mykkätoiminnon ylittävä risainen humina.
Eräänä päivänä järvi oli heleän sininen varhaisten lumivaippojen keskellä. Kevään värit ovat oudosti sekoittuneet tähän syksyyn, ja joskus iltapäivät ovat toiveikkaan valoisia. Useimmiten on kuitenkin himmeneviä myrskyisiä päiviä, valot sammuvat ja tuuli puhaltaa kaukaa ja kylmästi.
Pidän lumiaurojen kolinasta ja ryminästä aamuisin, niiden ääni on tuttu ja kumea, kulkee pitkin betonirakenteita ja joskus sängynjalkojakin ylöspäin. Talviauroista puuttuu kesätyökoneiden hiekkainen kirskunta, ja niiden liikuskelu on rauhoittavaa laiduntamista, lumen työntämistä syrjään.
Tori on revitty auki ja sitä jyskyttävät paljon suuremmat koneet. En voi olla aina ajattelematta sitä pientä poikaa, joka ihaili suunnattomasti traktoreita ja maansiirtokoneita. Torin laitteet ovat dinosauruksia, kaulat mahtavia torneja ja jalat, sylinterit, pumput painavat tonneja. Maa tärisee paalutuksessa, ja kivi antaa periksi. Sanotaan tekniikasta mitä tahansa, mutta se on tuonut uudenlaiset olennot maankuorelle, vielä osin sokeita ja tiedottomia.
Katsoin korvaan, ja himmeän kalvon takana häämötti vasaran nuijamainen varsi, sen pää, välikorvan pienet luiset kojeet.
the cruelest month
14 tuntia sitten
Nyt kun sanoit niin kesätyökoneilla ja lumiauroilla on todellakin eronsa.
VastaaPoistaKesätyökoneista tulee mieleen tunkkaisen hikinen olo, päänsärky. Onneksi ei silloin kuin niitä oikeasti näkee/kuulee.
Lumiauroista taas pimeys ja viileys, tunne että on pakko mennä jonnekin.
Tänä syksynä muutin kaupunkiin jossa on syksyisin aivan mahdottoman paljon lehtiä. Niitä lehtiä harjatiin ja puhalletiin oikein antaumuksella, ne äänet ahdisti.
Asvalttikone on kesäkoneista parhain, siinä on tulinen pätsi ja se savuaa ja kihisee, ja on vaarallinen. Ohittaessa en joskus meinaa saada silmiä irti siitä kehikosta, josta valutetaan pehmeää kivimassaa tielle.
VastaaPoistaLumikolaan mentiin lapsena kyytiin, ja sen kahva toimi aisana, jota lapsihevoset vetivät ja hirnuivat kovasti. Kauheinta oli se, kun alettiin hiekoittamaan ja potkuri- ja lumikolatiet katosivat sen sileän tien. Enää ei voi edes pulkkaa missään vetää.