Kirjat vaihtuvat, sotku ei. Ajan kulumisen huomaa työpöydälle kertyvästä pölystä, jota pyyhin parin viikon välein.
Paperiin käärittynä odottaa pohjustettu kuparilevy sellaista aikaa, jolloin voisin siihen jotakin kaivertaa, mutta aikaa ei tule, ja pyyhkiessäni pölyä käteni sattuu viikko toisensa jälkeen ohueen raskaaseen pakettiin.
Marraskuu on kaunis. Loskaiset tiet ovat pensselinvetoja laimealla seepiamusteella. Huristelen karmealla punaisella autollani ja nautin murretuista ruskeista laveerauksista, joita autotiet maalaavat kaupunkiin. Harmaa hohtaa himmeänä kaikissa sävyissään, vain marraskuu pukeutuu pelkkiin harmaisiin ja vetää yötä päälleen kuin mustaa viittaa.
hens’ eggs
3 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti