Tänään hienojakoinen sumu kirkasti järven takaiset mäet ja harjut. Ne hehkuivat sillä tavalla kirkasta kultaista valoa, niin kuin vain syksyisin asiat voivat.
Naapuritalon hapsottava ja aamuöisin parvekkeellaan tupakoiva nainen on muuttanut pois. Melkein vuoden ajan ylimmän kerroksen ovi kävi ja nainen istui muovituolilleen parin tunnin välein. Vain nukkavieru takki vaihtui vuodenajan mukaan. Joitakin viikkoja sitten muovituoli katosi ja parvekkeelle ilmestyi pyöreämuotoinen lyhty, ja tänä aamuna ovesta astui eheän näköinen nuori nainen hammasharja suussaan. Tuuletusikkunan välistä kurkkii pehmonalle.
--
Satamassa paukahtelevat raketit, tulikukkia ja valomakkaroita, sähiseviä verkkoja ja savuverhoa. Ääni kulkee valon jäljessä, poksahtaa kahden ikkunalasin läpi vielä sittenkin, kun on pimeää.
Kuivatan lakanoita ovien päällä. Niiden viileä nihkeys levittäytyy koko asuntoon odottamaan tiivistymistä jonkin lämpimän kappaleen pintaan. Kurkkua kihelmöi, pidän villasukkia ja kaulahuivia, mutta pian joudun kääreistäni luopumaan ja tuo kylmä seuralainen sujahtaa yhtä vaivattomasti peittojen väliin kuin minäkin.
i was fortunate enough to meet him
4 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti