Annikin

Mietin jatkavani värigrafiikkaa tästä viivasyövytyksestä, jonka tänään tein. Siitä tulisi ehkä sitten sellainen vanhanaikainen lastenkirjakuvituksen tapainen.

Päivä oli kaunis, eikä satanut yhtään. Ilma on kylmää ja kirpeää. Kuu nousee nyt idästä niin, että se valaisee kattoja iltaisin. Katselisin ulos, ellei pöydällä lojuisi taas sellainen tuhatsivuinen oppikirja odottamassa lukemista. Vieressä on pieni pino japanilaisia kirjoja. Tilasin itselleni käännettyä Montgomerya, koska tahdoin jotakin tuttua ja mukavaa luettavaa vaikealla vieraalla kielellä. En kuitenkaan ehdi niihinkään tarttua vielä vähään aikaan, tai ties kuinka pitkään.

Naakat katosivat kesäksi, mutta ovat taas ilmaantuneet. Pari pöyhi vaahteranlehtiä ojassa, kun kuljin sunnuntaina kotiin. Pidän niiden terävistä pyöreistä silmistä, joita ne kääntelevät kohti kaikkea kiintoisaa, ja naukuvista äänistä, joiden kaltaista ei ole missään.

Posteljoonit kulkivat vierekkäin oranssit kärryt kevyesti rullaten, leveät posteljoonihymyt venyivät korvasta korvaan ja askel kävi tasatahtiin. Vanha nainen työntää vain vähän nuorempia ruskeita vakosamettisia lastenvaunuja joka tiistai samaan aikaan samaa katua pitkin. Ohitan vauhdilla.