lauantai 7. elokuuta 2010

tätiyden onni

Huomenna vien kaikki lapset (6 kpl) elokuviin (lapsia on toki enemmän, mutta nämä ovat ne elokuvaikäiset). Saan välillä supertätikohtauksia, vaikka olen niiden teemapäivien jälkeen henkisesti niin tapettu. Viimeksi vein lapset uimarannalle piknikille, jonka jälkeen en jaksanut kotoani poistua muutamaan päivään. Viime kesänä raahasin taas lapset metsään, koska muistelin, että siellä on hieno lampi harjujen välissä, mutta ei sieltä mitään lampea löytynyt, kävelimme polkuja useita kilometrejä ja itikat söivät elävältä.

Tämän kesän teemana on ollut: pojat opettelevat ruuanlaittoa. Aloitamme salaatista. Kymmenvuotiaat pokkana väittävät, etteivät osaa pilkkoa edes kurkkua. Sinisilmäisenä ja tyhmänä selitän, että "yhdessä tehdään ja opetellaan", mikä saa aikaan vain myrtyneitä ilmeitä. Yritän vielä huonommaksi osoittautunutta keinoa suostutella: "Nykyaikana ei tytöt paljo sellasia jätkiä katsele, jotka ei osaa ees perunoita keittää ja kotiaan siivota. Vähän niinku arkisivistystä, pojat! Kun nuori mies kokkaa, niin se on kuin rahaa laittais pankkiin. Hampaat pestään ja sukat vaihdetaan. Salaattia pilkotaan." Suuren työn jälkeen yksi pilkkoo vaivalloisesti salaattia, yksi kurkunpätkää ja kolmas tomaatteja. Yritän kehua työn jälkeä. Seuraavana päivänä kurkunleikkaajan taito on taas unohtunut ja salaatti on mahdoton urakka.

--

Illalla luetaan iltasaduksi Viisikkoja aitassa. En ikävä kyllä ole kovin eläväinen lukija, vaan paahdan monotonisella äänellä lauseen toisensa jälkeen, enkä esitä rooleja. Nauran yksinäni koululle nimeltä Gayland. Pojat tahtovat tietää, mille nauran. Ihmettelen väsymystäni.

"Kato, eikö oo hienoja!?", hihkuu yksi kesken luennan ja näyttää punaisia viiruja käsivarsissa.
"Missä te ootte kätenne teloneet?"
"Me imetään niitä!"
"Ai teette fritsuja omiin käsiin?"
"Joo! Tää on niinku tatska!"
"Ette oo tosissanne."

--

"Haluutteko nähdä mun jalkasienen!?"
"Missä se on, eikö se äitis oo vieny sinua lääkäriin?"
"Ei. Se on täällä jalkapohjassa. Mulla oli ennen kolme, mutta nyt niitä on jo viis!"

--

Ei minusta tule Maija Poppasta, vaikka kuinka hyppäisin katolta sateenvarjon kanssa.

5 kommenttia:

  1. <3

    mut älä nyt hyppää katolta.

    VastaaPoista
  2. Niin me lapsena teimme: kiivettiin leikkimökin katolle sateenvarjojen kanssa ja hypättiin alas, jos vaikka oppisimme lentämään. No, sellaista ihmettä ei tapahtanut, eikä sitä ole tapahtunut vieläkään, että olisin muuntautunut maijapoppaseksi ja suvereenisti maagisilla kyvyilläni saisin lapset ruotuun sormia napsautellen. Vaikka mitäpä se Maija tietää, kun niitä lapsia oli vain kaksi, eikä yhtätoista. :P

    VastaaPoista
  3. Anonyymi8/08/2010

    "Ei minusta tule Maija Poppasta, vaikka kuinka hyppäisin katolta sateenvarjon kanssa."

    Entäs jos kokeilisit duunata nokikolaria?
    Vai miten se meni?

    VastaaPoista
  4. Sieltäkö ne taikavoimat tulikin? Niin olen tainnut ymmärtää, että siitä piipunrassista ja sen ihmeitä tekevästä vaikutuksesta luullaan aina vähän liikoja.

    Taisi olla niin päin ja perinteisesti, että Dick pääsi satujen ihmemaahan vain silloin, kun Marylla tuuli oikeasta suunnasta.

    VastaaPoista
  5. Hymyilyttää nuo pojat :)

    VastaaPoista