sunnuntai 22. elokuuta 2010

Köyhä ja ylpee

Silloin tällöin elämässä käy niin, että käyttöjärjestelmään iskeytyy virus tai toimintahäiriö ja joutuu asentamaan windowsin uudelleen. Jokainen kerta on aina uudella tavalla järkyttävää. Luulin, että olen jo aika hyvin toipunut - en tiedä, mihin nämä luuloni perustin - , mutta päivitystoiminnon muistiylivuoto (joka muistutti virusta, mutta ei ollut sellainen) ja kaatuminen heti asennuksen jälkeen suisti minut raiteilta aivan täysin. Ei ketään, jolta pyytää apua (paitsi veli, jota en tahdo häiritä ennen kuin äärimmäisessä hädässä), ei rahaa huoltoon ja kivenkova päättäväisyys hoitaa asiat itse tuottivat epätoivoista nyyhkimistä ja hajoilemista koko päiväksi.

En harrasta aateekoota, en todellakaan. Ei voisi vähempää kiinnostaa, ja siinäpä sitten pakotettuna googlettelin pykivällä koneella esimerkkitapauksia ja seuloin niistä neuvoja ja pyyhin lohduttomasti vuotavia silmiä. Välillä kävin säälimässä itseäni sängyn pohjalla. Tätäkö elämäni on. Yksin saa paskaa lappoa, perhe ei osaa sitäkään vähää, mitä minä, ikipäivänä ei ole varaa mihinkään "kanna kone jonnekin ja hae takaisin" -palveluun ja ikuisesti virtaavat virukset koneeseen. Tulevaisuus on täynnä täsmälleen tätä samaa, eri ongelmilla vain. Muutaman minuutin kuluttua menin takaisin huuhtomaan kultaa kammottavista hakusanoistani:

"windows update hidastaa koko koneen"
"windows update ei toimi"
"windows päivitykset ei toimi"
"windows update doesn't fucking work xp"

Yritin keskittää järkeviä kokeiluja sekalaisen yrittämisen sijaan, mutta koko ajan oli nöyryyttävän selvää, että en kerta kaikkiaan tiedä, enkä osaa tarpeeksi paljon, eikä sellaisen tietotaidon hankinta kiinnosta minua ollenkaan. Minua ärsyttää ja masentaa tehdä asioita, joita en perinpohjaisesti ymmärrä. En kestä kovin hyvin ristiriitaa tietovaatimusteni ja sen, ettei kiinnosta hevon vittuakaan, välillä.

Paikkasin muistiylivuodon manuaalisella päivityksellä ja jollakin onnenkantamoisella päädyin uusimaan päivityksen rekisteröinnin, ja painajainen päättyi. Seuraavana päivänä windows päivittyi normaalisti.

Jonain päivänä minun ei enää tarvitse huoltaa, eikä korjailla konetta millään tavalla, ja se tulevaisuus tulee olemaan aivan ihana. Ei ole oikein, että tytön pitää itkeä ja naputtaa komentotiedostoa. Se on väärin. Se vaan on väärin.

PS. ei tarvitse tulla ehdottamaan ubuntua. yök.

11 kommenttia:

  1. Entä jos ehdottaa Macia? ;D

    Tää postauksen alku oli hieno: "Silloin tällöin elämässä käy niin, että käyttöjärjestelmään iskeytyy virus tai toimintahäiriö ja joutuu"..., kunnes mä tajusin, että sä puhutkin tietokoneesta etkä elämästä itsessään.

    VastaaPoista
  2. Minulle kävi aloituksen kanssa kuten Tiinalla. Se oli hieno!

    Ja tulin ihan samaa veistelemään: hanki Mac! Lataa Linux! (onko se sama kuin Ubuntu?)
    Nämä ovat yleensä ne ensimmäiset neuvot, kun näistä asioista parahtaa. Ihan kuin se olisi joku pikaratkaisu mihinkään, hmph.

    Minä käännyn suosiolla ammattilaisten puoleen näissä jutuissa. En osaa itse tällä alalla yhtään mitään. Tai ainakaan kovin paljon. Kalliiksi se kyllä tulee (haittaohjelmien poisto ja neuvonta kotikäynnillä eur 79), mutta ei voi auttaa, kun ei ole edes niitä sukulaispoikia tai kavereita, joita voisi pyytää apuun.

    Yksin oot sinä ihminen, aateekoon keskellä yksin.

    VastaaPoista
  3. Tiina,

    tämän tilaisuuden jätin sinulle ihan tarkoituksella auki. arvasin, ettet voi vastustaa ja sitten voin pörhistellä laskelmoivan kontrollihirviön karvojani. pörh pörh

    mäkkihän olisi tyylikäs, mutta kun turvallisuus tutussa ja muutosvastarinta. ja hinta.

    mihin elämä on mennyt, kun se automaattisesti käsitetään analogiaksi tietotekniikan kanssa? :)

    mymskä,

    varsinkin linux-ihmiset vain odottavat hetkiä, jolloin normaali-ihmisten windows brakaa, jotta voivat määkäistä neuvonsa. (ei nyt millään pah...hyvällä make, jos satut lukemaan, hyvää varmasti tarkoitit, mutku ei [hihhah, nyt ei ainakaan tarvitse varmaan soitella apuun anjaa])

    Tulevaisuudessa minäkin teen noin. Siihen asti olen todellakin yksin. Voinpahan käsitellä asiaa huomenna terapiassa.

    VastaaPoista
  4. Anonyymi8/22/2010

    sain ensimmäisen think padini käytettynä ystävältäni. aina kun kone reistaili ja tilttasi, annoin kymmenvuotiaan poikani pyslata sen kanssa vähän aikaa ja kone toimi taas moitteettomasti. mutta tämä ihmissuhde, joka niin läheisesti liittyi think padiin, ei enää toimi.

    en tiedä onko tästä lohduksi, mutta minusta koneiden kanssa on helpompi elää kuin ihmisten.

    esimerkiksi kaukosäädin on minulle rakas monestakin syystä. se saa minut tuntemaan itseni voimakkaaksi. jos tv yrittää hallita minua, muistan aina, että kauko-ohjain on minun puolellani.

    VastaaPoista
  5. Ihmiset voi sentään jättää omaan arvoonsa, mutta koneet voivat estää minua tekemästä minulle mieluisia tai lähes välttämättömiä asioita ja saada minut taloudelliseen ahdinkoon - tila, jota pelkään yli kaiken. Läppärin toimimattomuus muistuttaa sitä, kun sairastuu tai loukkaa kehonsa, paitsi ettei ole mitään päivystystä, jonne voisi huolineen mennä.

    No ei tämä niin traagista olisi, jos en olisi niin ahtaalla muutenkin. Jokainen yllättävä asia uhkaa perusturvallisuutta, joka kiikkuu ja kaakkuu rotkon reunalla.

    Koska en tahdo olla ihmisten armoilla, olen siis koneiden armoilla. Kumpikaan ei ole erityisen miellyttävää.

    VastaaPoista
  6. Ekaa kertaa blogiisi eksyynenä ajattelin kans heti ehdottaa tähän ratkasuksi Macin hankkimista, mut tääl olikin useampi valveutunu ihmisyksilö ehti jo tehdä saman :)

    VastaaPoista
  7. Hei Tepo,

    satuit paikalle erikoiseen aikaan. täällähän ei yleensä asentelua puida, vaan lehtien kahinaa, taivaan väriä ja useita muita melankolisia runotyttöaiheita. ei kannata masentua, kun linja jatkuu samanlaisena.

    Ei tuolla tiinallakaan mitään mäkkiä ole, kunhan huutelee muuten vaan. Sitäpaitsi se on vähän semmonen graafikko-hifistelijöiden laite. Ei sovi tällaiselle inhorealistille.

    VastaaPoista
  8. Otan osaa. Kuvaamasi vaikeudet ja muutkin koneen käyttöön liittyvät vaikeudet ovat itsellenikin jokapäiväisiä. On turha puhua tietoyhteiskunnasta kun suurella osalla ei käytännösä ole pääsyä verkkoon taloudellisista tai osaamisen rajoitteista johtuen. Ns. tasa-arvo ei toteudu Suomessa tässäkään asiassa.

    VastaaPoista
  9. "Ei tuolla tiinallakaan mitään mäkkiä ole, kunhan huutelee muuten vaan."
    Vielä. Korostan, vielä!

    Luin äsken tuota Rillipää ja läski -kirjaa ja yhdestä Tommi Liimatan kirjoittamasta tekstistä tulit sinä mieleen. Se mietti siinä miten jää päälle sellainen, kun kuvailee kirjallisesti koko ajan kaikkea ympärillään havaitsemaa:

    "Yhtä vähän kuin voi palautua lukutaidottomaksi, ettei näkisi sanoja nähdessään otsikon, yhtä vähän voi palautua kivaksi kaveriksi, joka ei uidessaan etsi ilmauksia, jotka täydelleen vastaisivat veden senkertaista välkettä."

    VastaaPoista
  10. Kunnallinen koneterveysasema. Murheelliset köyhät ja vanhukset istuisivat pölyisessä odotushuoneessa rikkinäiset läppärit sylissään, kuka mitäkin hiirenpätkää roikottaen. Tympeä vastaanottovirkailija vastailisi puhelimeen ja kirjaisi vikoja ylös ja jakaisi odotusnumeroita:

    "ei vaan toimi (huom. ei tiedä, mikä on työpöytä)."
    "ei käynnisty."
    "haisee palaneelta."
    "virustartunta."

    pling, sanoisi korjauskopin valotaulu ja nelisen tuntia odottanut köyhäläinen saisi kantaa omansa sisään.

    VastaaPoista
  11. edellinen dystopia/utopia (miten sen nyt tulkitsee) oli siis Kristianille, ja muille koneiden nöyryyttämille.

    Tiina,

    Tuo on niin totta. Paluuta ei ole. Hieno sitaatti! Nyt annan melkein anteeksi Hynyselle, etten pidä hänestä. Tosin, koska kyseessä onkin se Liimatta, niin ehkä minun ei tarvitse antaa anteeksi Hynyselle.

    VastaaPoista