perjantai 27. elokuuta 2010

Elokuun kylmä

Sitten tuli kylmä. Vieläkin kylmempi. Yötä päivää tihuuttaa vettä. Laitoin ikkunat kiinni lopulta. Lämpöä tulee vain minusta ja sähkölaitteista, eikä meidän haalea hukkasäteilymme riitä näihin kylmiin kiviin. Keskuskierto ei ole vielä päällä pitkään aikaan, ja koko kesän jatkunut ja seiniin hionnut kuumuus on kadonnut. Noin vain, hetkessä.

Vein postiin yhden vedoksen. Niitä sujahtelee maailmalle silloin tällöin yksi. Iso-Britanniaan, Yhdysvaltoihin. Laatikonpohja vajuu paperi kerrallaan. Tapasin entisen äidinkielenopettajani sattumalta kahvilassa. Hän toivoi minusta aina suuria ja tahtoi tietää, mitä minusta on tullut.

Mietin peilaamista, sitä mitä ihmiset toisilleen tekevät. Joudun opettelemaan sitä erikseen, poimimaan sanoja ja väläyttelemään niitä ystävällisesti takaisin. Etsin edelleen inhon ja torjunnan ilmeitä kasvoista, sulkeutuneita silmiä, mutta ihmiset peilaavat minun hymyjäni.

Tukka on kasvanut niin pitkäksi, että se alkaa muistuttaa turkkia. Pitkänpitkät hiukset eivät ole minulle mikään itseisarvo, niin käy, kun ei ole varaa kampaajaan pariin hassuun vuoteen. Vaivattomasti se kasvaa vyötäisille, ja saan miettiä, miten sitä kieputetaan solmuille tai leteille tai kiemuroille korvan taakse. Olen jo alkanut inhota niiden auki pitämistä. En oikein usko, että minulle edes sopii pitkät hiukset. Haaveilen jostakin tyylikkäästä leikkauksesta, joka tekisi minusta uuden ihmisen.

4 kommenttia:

  1. Tuossa blogisi yläreunassa olevassa kuvassa taaksepäin kammattu tukka pukee sinua. Olet nuori nainen, jonka syntymäpiirteitä maan vetovoima ei ole vielä päässyt muuttamaan.

    VastaaPoista
  2. Kiitoksia. Taitaa kuvakulma (olan takaa) pukea enemmän kuin tukka, kasvojen luut näkyvät kauniisti, mikä on minulle aika epätavallista, mutta sopii blogin teemaan. Luista tämäkin tavallaan kertoo.

    Loppupäässä minua odottaa Tähtiensodan Yodan ryppyinen, vihertävä ja pallosilmäinen olemus. Siltä mummoni näytti. Nikamat painuvat lysyyn, käsissä kukkii pulleat siniset laskimot.

    Siinä välissä tahtoisin vaalennuttaa tukkani enemmän alkuperäisen väriseksi. Tämä tummuus on silkka vahinko, mutta aika sitkeä sellainen, koska sitä ei saa pois noin vain.

    VastaaPoista
  3. taikuri8/28/2010

    Tapasitko Leppäs-Terhin?
    Minä olen miettinyt sitä tosi paljon lähiaikoina, kun se sanoi sillon ylä-asteella että minusta tulee vielä jotain suurta. Todella harvinainen positiivinen kommentti noina aikoina.
    Jotain Suurta tarkoittaa nykynäkökulmasta pitkää uraa eläinsuojeluasioiden parissa lemmikki/riistapuolella. Nähtäväks jää... (sanavahvistus: deflesi, käsidesi tulee mieleen.)

    VastaaPoista
  4. En minä lepiskää, vaan lukion opettajan, joka kutsui minua "juurevaksi". Louhikallio on muuten nykyään vararehtori, ajatteles sitä. Ja minä olen ihan tykästynyt Louhikallioon, toisin kuin silloin, kun vielä yläasteella ei tykätty ja kiusattiin sitä mielellään.

    Sinulla onkin paljon lahjoja, joita et ole vielä päässyt kunnolla käyttämään missään. Näkeehän sen siinäkin, miten hyvä olet työssäsi.

    terv. "uskollinen ystävä" ;)

    VastaaPoista