lauantai 10. heinäkuuta 2010

torstai
Paksu pilvipeitto on roikkunut taivaalla jo pari päivää. Valo on kummallista kirkasta hajavaloa, joka pilvistä huolimatta häikäisee. Hajut eivät todellakaan ole kadonneet; jopa rappukäytävässä haisee vanha virtsa ja tuore sipuli, kaduilla mädänneet roskat ja rasvaiset ihot. Raskas ilma painaa kaikki tuoksut talojen väliin.

Myrsky on vihdoin saapumassa, päätä särkee, kaukana salamoi. Tuuli alkoi loukuttaa tuuletusikkunoita.

lauantai
Minusta kulkee sisään ja ulos lyhyitä ajatuksia, siinä kaikki.

Nukun tuulettimen hurinassa. Se puhaltaa outoja unia lakanoihin. Naamiojuhlia ja väkivaltaisia purkauksia, nyrkit heiluvat ja hileet säihkyvät, laseissa on punaisia juomia. Onkin talvi, lumi narskuu ja pakkanen kiristää poskia. Herään helteeseen.

Eräänä päivänä ajoin autolla ja ajattelin, että suomalainen kulttuuri ja kansanluonne kuvautuu täydellisesti jauhelihalla: kaikki lihat, rasvat ja jänteet pistetään samaan myllyyn ja puristetaan yhtenäisen näköisenä pötkönä pihalle nelikulmaisiin laatikoihin.

2 kommenttia:

  1. Tuo jauhelihavertaus soveltuu erityisesti synnyinseutujemme tasapäistämishenkeen, kiitos hienosta oivalluksesta :)

    VastaaPoista
  2. onhan siinä puolensa ja puolensa, tietääpähän aina, mitä saa ja se on kotoisaa, mutta on se perseestä.

    VastaaPoista