torstai 29. heinäkuuta 2010

Tänä yönä oli liekehtivä kuu. Joskus jossakin tv-sarjassa oli juuri samanlainen silloin, kun aurinko kiehutti meret päiväpuolella maapalloa. Yöpuolella ihmiset katsoivat kirkkaana palavaa kuuta ja odottivat maan kiertymistä tuhoon.

Mietin, miksi olen niin voimaton kaikki päivät ja valvon öitä. Ehkä sää on samantapainen kuin Japanissa ja romahtamisen haalea muisto painaa. Hetkeksi jos asetun, huomaan, että olen väsynyt, mutta en osaa jäädä paikoilleni. Yöilma hengittää lämpimänä ja kosteana ikkunasta sisään. Koiranilma tällainen läähättävä sää. En muista aikaisempia kesiä ollenkaan, en vain muista. En muista olleeni aivan näin herkkä lämpötiloille aiemmin.

Joskus nuorempana olisin tahtonut golfkentän nurmelle juoksentelemaan avojaloin yöllä, mutta kukaan muu ei tainnut jakaa sellaista tahtoa, joten käännyimme pyörinemme lammen rantaan. Se oli aikaa ennen kuin pääni sammui. Näitä harvoja muistoja pyörittelen joskus ja kuvittelen loput. Jos olisinkin juossut nurmella ja se olisi ollut kylmää ja märkää, tasaista tummaa kenttää, eikä pistelisi yhtään. Puut jäisivät kauas taakse.

Taivas vaalenee joka aamu eri väriseksi. On maitomaisen keltaisia aamuja, ja vaaleanpunaisia ja valkoisia. Tänä aamuna se on nuhruisen harmaa. Kosteutta on niin paljon ilmassa, ja lisää sumua kohoaa Männistön valojen ylle.

- Männistö on muuten nimensä veroinen: heti mäen juurella pyörii vastaan koppuraisia käpyjä. En tiedä, mikä niissä on niin riemastuttavaa (aiemmin inhosin männynkäpyjä), mutta nyt niiden vieriminen ja kieriminen ja kasaantuminen kynnyskiviin näyttää niin keveältä ja iloiselta. Ehkä niiden jatkuva kopsahteleva virta mäen päältä alas laaksoon on jotenkin huvittavaa.

Nyt vedän kaihtimen alas pian kuumenevan auringon tielle. Menen nukkumaan.

14 kommenttia:

  1. "Joskus jossakin"

    :)

    VastaaPoista
  2. On se vähän tyylikkäämpi kuin "1990-luvulla Twilight Zonessa". Siihen jää tarinahorisonttia enempi, ja pilipalihöpöhöpösarjan konnotaatiot pois.

    Se oli harvinaisen hyvä jakso siitä sarjasta, taso vaihteli aika paljon. En muuten ole ihan varma, pyörikö silloin muitakin vastaavia scifihtäviä satusarjoja telkkarissa. Saattoihan se olla joku muukin.

    VastaaPoista
  3. Täh, Twilight Zonessa muka. Luulin että tietoisesti viittasit kaikista maailman jaksoista tismalleen samaan, kuin itse muutama postaus sitten, ja siksi 'joskus jossakin' vaikutti hassulta. Oh well.

    VastaaPoista
  4. Heh, no minulla on ihan itsenäiset muistot tästä samaisesta jaksosta, joka siis onkin Outer Limitsistä. Hämärä mielikuva on, että siitä on joskus keskusteltukin siellä sinun laatikossa.

    (Oikeastaan minun hapertunut muisti on jännittävää ja mielenkiintoista, koska minulla on ollut sellainen mieletön norsun muisti aikanaan, nyt se pykii ja se on melkein runollista rappiota.)

    Kuu oli todella kirkas.

    --

    Toinen jakso, jonka muistan, kertoi naisesta, joka sai/hankki luottokortin, joka muutti todellisuutta. Ihmisiä alkoi kadota valokuvista ja sen sellaista. Lopulta nainen leikkasi luottokortin kahtia, ja kaikki palasi ennalleen.

    Nämä kaksi jaksoa muistan, muita en näin spontaanisti. Mutta en esimerkiksi pysty muistamaan, jauhoinko tuosta toisesta jaksosta jo viimeksi.

    VastaaPoista
  5. Huomasin myös kuun. Mutta ei, emme ole keskustelleet tuosta jaksosta, tai toisestakaan. Minulla on mieletön (mielettömän?) norsun muisti: vaihdoimme joskus vain pari namedroppia ysäriscifistä yleensä.

    Luottokorttijaksoa en saa mieleeni, muita kyllä. Nanobotit, matrixlinnake talvisen myrskyn keskellä, skorpionimaiset hiekkakuninkaat, toiselle planeetalle teleportattu kokonainen kortteli, kuuro nainen joka alkaa vastaanottaa aliensignaalia päähänsä, ja eri puolilla maapalloa tuomiopäivän kytkinten ääressä istuvat tyypit kuin kasa Lostin Desmondeja luukuissaan.

    VastaaPoista
  6. Missä siellä sinun blogissa on postaus kuujaksosta? en löytänyt, vaikka selasin.

    Mahtavia jaksoja. X-files ei kiinnostaisi enää pätkääkään, mutta b-luokan friikkisarja kuulostaa vieläkin hyvältä.

    VastaaPoista
  7. Se on vain nimimainintana muun seassa, 'Clear.'-otsikkoisen postauksen ekassa kappaleessa.

    Huomasin myös joskus, etten pystynyt kiinnostumaan uudelleen x-fileistä, vaikka minulla olisi epämääräisen useita jaksoja ekoilta kausilta kokonaan näkemättäkin.

    VastaaPoista
  8. No niinpäs olikin. En osannut yhdistää nimeä ja jaksoa, eli ihan sattuma oli kyseessä.

    Olit näköjään myös lukenut neljä kirjaa fysiikkaa. Sehän on minun mieliaine, mutta sekin lienee sattumaa. Mitäpä luit? Et kai vaan kansantajuistavia yleisteoksia mustista aukoista? Niin no, tämä olisi varmaan pitänyt kommentoida sinne, mutta siinä postauksessa nyt oli niin paljon muutakin kommentoitavaa ja meni jo.

    VastaaPoista
  9. Jopas jännä sattuma.

    Hah, kansantajuistavia kirjoja hyvinkin olivat, varsinkin Jim Al-Khalilin kuvaus mustista aukoista, madonrei'istä ja aikakoneista. Sitten meni Valtaojan ihmettelytrilogia ja Enqvistiltä Monimutkaisuus.

    VastaaPoista
  10. Minä en ole jaksanut vuosikausiin lukea mitään kansantajuista tiedekirjaa, mutta vika ei ole varmastikaan niissä kirjoissa. Vaan siinä, että luen tiedettä kurssikirjoina. Valtaojat on hyviä, ne olen lukenut.

    Jos jaksaisin lukea, niin lukisin biologiasta de Waalin Chimpanzee politics - nimensä mukaisesti se kertoo simpanssilauman poliittisesta järjestelmästä, valtasuhteista, liitoista ja petoksista, ja Viitalan Eläimellinen ihminen, inhimillinen eläin, joka on huomattavasti kevyempi pieni kirja ihmisten ja eläinten yhteisistä ominaisuuksista. Ja historiasta ja yhteiskuntatieteestä terra cognitan Tykit, taudit ja teräs -kirjan. Fysiikassa olen ehdollistunut niin, että mielenkiinto vaimenee eksponentiaalisesti, jos kirjassa ei ole kaavoja, joita voi pähkiä ja joista näkee riippuvuudet suoraan.

    VastaaPoista
  11. Minä taidan kuulua siihen populaarimpaa matskua suosivaan kastiin, jonka mielenkiinto puolittuu aina jokaisen kirjassa esiintyvän kaavan myötä.

    Joskus kyllä olen ollut kovastikin matemaattisempi mieli, mutta nyttemmin jo pahasti vieraantunut numeroista.

    VastaaPoista
  12. Minä päätin aikanaan lähteä numeroita kohti, ja erilainen maailmasta tuli. Vähän kuin olisi hankkinut aivan erilaisen kielitaidon, sellaisen, jota maailmankaikkeus puhuu. Vaikka osaisi vain vähän.

    Vähän kornia, mutta en voi sille mitään. Se on melko lähelle totta. Ihmisen toinen kieli ei sen jälkeen kuvaa enää samoja asioita, vaan leikkaa vähän kömpelösti ohi.

    Mutta niin, en varmaankaan valmistu mihinkään luonnontieteelliseen työhön, vaan tutkinto jää pelkäksi kuriositeetiksi, ja sitten vuosien kuluessa unohdan ja sitten ehkä jää vain nuo populaariteokset ohuena lankana entiseen. Mikä on monille muille maailman avaamista, onkin minulle sulkemista. (Höh, mitenkähän tämä nyt kääntyikin näin murheelliseen suuntaan, no sitä ei voi välttää. kirjoittaminen itsessään kaivaa kaiken esiin, ajattelen kirjoittamalla.)

    VastaaPoista
  13. Olin aiemmin kirjoittamassa tähän vielä jotain kummaa hetkellistä fraktaalimetaforaa, mutta en sitten koskaan saanut sitä nivottua kasaan.

    Jotain höpinää vain siitä miten mikä tahansa mitä kohti lähtee, määrittelee (/luo) maailman missä elää, ja tarjoaa omat linssinsä sen tarkasteluun, ja mittakaavasta riippumatta kuvio (=~kokemus siitä, että juuri tämä on mielekäs todellisuus, koska tästä kohtaa katsottuna kuvio on tarkka ja hahmotettavissa) toistuu ja tarkentuu näkyviin muuallakin, vaikka vain yhdessä etäisyyspisteessä voi seistä kerrallaan. Hah, mutta kuten sanottu, en saanut tuota ajatusta kiteytettyä.

    Ehkäpä kumminkin armoton tulevaisuusnäkymä hälvenee tai kenties maailma lähtee laajenemaan jostain toisesta suunnasta toisen sulkeutuessa. Unforeseen consequences ja silleen.

    VastaaPoista
  14. Minua pyörryttääkin se näkymä, jossa ennen vaalimani fraktaalinoksa kuihtuu silmissä ja näivettyy elottomaksi tyngäksi. Se viereinen kasvava ja uudenlainen ei vieraudessaan houkuttele yhtään. Jäisin mieluusti tynkäni juurelle itkemään. No, yksi kerrallaan sitä peloistaan kasvaa irti. Selviän nykyään jo hammaslääkäristäkin, miksen siis myös elämästä.

    VastaaPoista