lauantai 24. heinäkuuta 2010

Kokkailun syvät keitinvedet ja kamalat otsikot

Teeveessä mortteliinsa rakastunut kokki hölpättää kuin valon nähnyt maallikkosaarnaaja. "Voit tehdä mitä vain!" Näin heitellään pannuun vähän tätä ja vähän tuota ja ennen kaikkea rouheita tuoretuotteita ja litrakaupalla kermaa. Kuka kaikki nuo tiskit tiskaa? Minun komerossani on kaksi leikkuulautaa, joista valitsen aina sen pienemmän, jos vain on mahdollista. Pilkon nuukasti ja siirrän veitsellä tomaattia levyn toiseen päähän ja pilkon ahtaasti sipulia siihen viereen. Näin ei tule tiskiä. Eräänä päivänä keksin, että en tarvitse leikkuulautaa, jos pilkon salaatin käsin suoraan lautaselle. Vielä jää veitsi tiskattavaksi, ja jos veitsen tiskaa, niin se piiloutuu vaahdon alle altaan pohjalle ja siihen voi tökätä kätensä. Olen kehittänyt peloissani muistiani niin, että tiedän aina, montako veistä vaahdon alla piileskelee ja mihin kohtaan olen ne pudottanut. Ehkä jokin päivä luovun myös veitsestä ja alan pilkkoa ruokaa suoraan hampailla. Sitten tarvitsee tiskata vain hampaat.

Pidän spagetista ja lihapullakastikkeesta, joka tehdään marinara-pohjaan, mutta tämä ruoka luo leikkuulaudan, veitsen, kulhon, paistinpannun, kahden kattilan ja yhden kannen, lusikan, kauhan, kahden lastan, kahden haarukan ja yhden lautasen verran tiskiä ja jääkaappiin lojumaan puolikkaan kermapurkin.

7 kommenttia:

  1. Haa, sinä et selvästikään omista astianpesukonetta. Sinä tiskaat käsin, niin kuin kaikki hyvät ja sympaattiset ihmiset (kuten minä) tekevät.

    Minä en juuri pelkää vaahdossa pilleksiviä veitsiä. Pelkään lasinsirpaleita. Olen vakuuttunut, että joku lasi sinne altaaseen kuitenkin on särkynyt ja viiltää minua.

    Muistan, että yksin asuessani välttelin tiskien syntymistä ja senkin yhden kupin, jonka likasin, pesin heti. Nyt kun ympärillä on arvaamattomasti ja runsaasti saastaavia ihmisiä (ns. perhe), tiskitilanne ei ole enää millään lailla hallinnassani. Joskus katson astiavuorta tiskipöydällä ja tunnen kummaa levollisuutta, kun en kiirehdi sitä siitä poistamaan. Minkä minä sille voin, että maailma ei pysy siistinä ja syömisestä jää jälkiä.

    VastaaPoista
  2. Pilleksiminenkin vaahdossa voisi olla kivaa, mutta tarkoitin kyllä piileksimistä.

    (Tällainen on aika neuroottista.)

    VastaaPoista
  3. Tämä hyvyys ja sympaattisuus on aivan varmasti ohimenevä ilmiö. Mökillä, jossa myös tiskataan käsin ja useamman kuin yhden ihmisen tiskit järvivedellä, unohdan sympaattisuuteni täysin ja poistun takavasemmalle ruuan jälkeen.

    Kotona sotkee vain minä, ja pääsin kätevästi puolesta astiastosta eroon, kun kuivauskaapin alahylly, joka ei ollut näköjään kiinni millään, rojahti juuri tiskattuine astioineen alas altaaseen pian muuton jälkeen. Nykyään on siis vähemmän tiskattavaa - ja kuivauskaapin alalistassa kaksi ylimääräistä naulaa nakutettuna.

    Astiat tuleekin laskea rauhallisesti veteen yksi kerrallaan, tai ehkä pari, etteivät ne kilise vastakkain suotta tai mene rikki. Aterimissa joustan ja lätkin ne kaikki likoamaan yhdessä. Kilinä hermostuttaa minua.

    Ruokien tiskikuormittavuuden sijaan miettisin mieluusti sellaista mustavalkoisten suomifilmien tilannetta, jossa käskyttäisin Miina-nimistä apulaista kolmannessa persoonassa. "Laittaahan Miina nyt varmasti teetä neljäksi? Tahdon lempilusikkani kiiltävänä!"

    tiskeistä ei tarvitsisi edes puhua.

    VastaaPoista
  4. Mä en koskaan laita isoja ja teräviä veitsiä vaahdon alle valmiiksi. Upotan ne sitten vasta, kun on niiden vuoro tulla tiskatuksi, silleen tukevasti kahvasta kiinni pitäen.

    VastaaPoista
  5. Mitä mitä mitä mitä!? Onko astianpesukoneessakin jotain pahaa? Kertokaa. Peseekö hyvät ihmiset pyykitkin käsin? Hirmu vaikeeta olla hyvä. Ja sympaattinen. Kotona oli tiskivuorot ja 6 henkeä tuotti hirveät määrät tistiä, joita lapset sitten iltakaudet lutras. Isä sanoi, että aterimet kannattaa laittaa ensimmäiseksi likoamaan altaan pohjalle, mutta äiti sanoi ettei niin saa tehdä, kun vesi menee rasvaiseksi. Sellaista sanaa kuin aterimet ei kyllä oikeasti tunnettu vaan syöntivälineet ne oli.

    VastaaPoista
  6. Anonyymi7/27/2010

    Piilevät veitset ovat kyllä ikäviä, mutta homma menee täysin naurettavaksi siten, jos erehtyy ostamaan metallikahvaisen tiskiharjan. Se kun ei kellu...

    VastaaPoista
  7. Rakas Raikuli,

    omakotitaloasujana keittiöösi todellakin mahtuu sekä kuuden henkilön tiskit että ihana pesukone. ahtaissa kaupunkikoloissa asuvat ovat ehkä yrittäneet tehdä välttämättömyydestä hyveen, koska harvassa vanhemmassa kerrostalossa edes on liittimiä koko koneelle, saati sitten tilaa.

    olen kuullut, että on olemassa ihmisiä, jotka luontaisesti pitävät tiskaamisesta ja tiskailevat harrastuksena ja fairy-veden vaahtoilosta. tällaiset ihmiset ovat toki kummallisia, mutta varmasti hyviä ja sympaattisia. ei kannata hätääntyä. minä en ole tällainen luontainen henkilö.

    anonyymi,

    sitä kun häiriintyy ostelemaan designtuotteita, jotka mätsää keittiökalusteisiin, niin siinä voi käydä noin: snorkkelin kanssa joutuu tiskiharjaansa etsimään. Kevyemmät veitset muuten puoliksi kelluvat muovikahvojensa ansiosta, mikä helpottaa niiden löytymistä vaarallisista tiskivesistä.

    VastaaPoista