Kesässä ei paljoa tapahdu. Yllätyn monesti kukkien tuoksusta, vaikka se on hajanaista. Linnut hajoavat pihateillä hiljaa, ensin ryppyiset silmät ummessa, sitten siivet irtoavat ja ties minkä kuljettamana etääntyvät.
Auringonlaskua ei varsinaisesti erota auringonnoususta, taivaanranta ei pimene, vaikka päivä lyheneekin jo. Vaaleanpunaiset, kalpeat keltaiset, vaaleat siniharmaat raidoittavat horisonttia. Juuri tänä yönä pilvet ovat venyneet ohuiksi loimilangoiksi luoteesta kaakkoon.
--
Sateen jälkeen hiekka hyppii kantapäille. Sankarivainajien haudoille on istutettu räikeänpunaisia posliinikukkia. Ne näyttävät veriläikiltä rauhallisten kivien päällä. Joku sankari oli kuollut vasta kymmenen vuotta sodan jälkeen. Ukkosenkuuma aurinko polttelee ja sitten sataa taas vettä. Säästän, kun en osta sateenvarjoa. Opettelen vetämään neuletakkia pään päälle kuin elokuvissa. Hihat lepattavat tuulessa ja maha kastuu.
Interrail osa 4
51 minuuttia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti