tiistai 20. heinäkuuta 2010

Joskus näen vehmaita metsän peittämiä mäkiä, joille tahtoisin kiivetä, mutta olen tullut siihen ikävään ikään, että pelkään kenkieni suttaantuvan ja menevän rikki. Junassa oli makeisten ja popkornin hajuisia tyttöjä, ja minä voin pahoin. Ei se kuitenkaan johtunut tytöistä, vaan uusien junien huterasta liikkeestä. Intercityt huojuvat epävarmasti kuin lihavat kalkkarokäärmeet ennen iskua, jota ei koskaan tule. Otin pahoinvointilääkkeen ennen matkaa ja toisen matkan aikana. Luin Siniparran munaa hetken, ja luovutin, istuin ja pitelin päätäni. Välillä kurkistelin tyhjien penkkirivienen väliseen kuiluun, kaukana pilkotti yksinäinen, liikkumaton käsivarsi.

Entinen asuntoni oli muuttunut ystävän kodiksi, rappukäytävä vieraan hajuiseksi. Pyykkituvan olen jo unohtanut, ja pyykkinarut pihalla. Söin niin paljon, että näin uniakin syömisestä ja siitä, että olin täysi. Taideliikkeen loppuunmyynti oli viimein myyty loppuun ja markiisikangas roikkui repaleisena ikkunassa. Kepeästi irtosin sen kaupungin kiviltä ja kiinnityin uusiin, kai yhtä kepeästi.

Puistossa maistelimme kuohuviiniä ja mansikoita ja vohvelia ja monenlaista hyvää. Helteessä kävely oli kuin laahustamista paella-pannussa. Joillekin lämpö sopii, minulle ei ihan niin hyvin: aloin takellella ja kadotin koko joukon sanoja, dementoiduin. Auringon laskettua muistin sanat taas.

4 kommenttia:

  1. Eivätkö kengät suttaannu ja mene rikki joka tapauksessa, niinkuin kaikki muukin?

    VastaaPoista
  2. Minulla on yleensä ehkä yhdet kengät käytössä kerrallaan, joten niiden menettäminen yhtäkkiä on aina sekä suurehko taloudellinen ahdinko että paljaille jaloille joutuminen. Tällaiset käytännölliset asiat ahdistavat aikuismielentilaan joutunutta ihmistä suuresti ja ihastus hurjan jyrkästä mäestä, jonka päällä on hieno mansardikattoinen talo tutkittavaksi, muuttuukin pelästykseksi ja masennukseksi, kun kengistä voi napsahtaa lenkki poikki tai hiertyä kärki auki.

    Reippaampi ihminen omistaisi tietysti sellaiset kengät, joilla voi kulkea huoletta joka paikassa, eikä mitään pehmeitä nahka-avokkaita. Tulevaisuudessa hankin sellaiset paljasjalkakengät, joita ei tarvitse ottaa jalasta ollenkaan, senkun läpsyttelee menemään kaduilla, merillä ja käpykankailla. (Sitten alan miettiä huolestuneena sitä, että miten ihmeessä sellaiset läpsyttimet käyvät mitenkään minkään hameen kanssa ja pitääkö siirtyä pukeutumaan sporttisesti ulkoilucapreihin.)

    VastaaPoista
  3. Kerrassaan pulmallisen oloista. (Tipuin kärryiltä jossain tuossa kappaleiden välissä.)

    VastaaPoista