maanantai 19. heinäkuuta 2010

Istuin kauan - istuin, ja taloni lahosi. Seinät rapistuivat, murenivat tuuliin, katosi lautalattia. Vain jalkojeni alle jäi parketinpalat, ja sohva. Siihen jäin. Metsä tuli syliin, sammal jalkoihin. Kylmä ruoho kasvoi kiinni pohkeisiin, ja minä istuin. Joskus satoi, kangas kastui ja kohta auringossa haalistui. Puut kumartuivat lähemmäksi, ja minä, painuin kuivuneiden jalkapohjieni läpi maahan.



--
(kuvahaaste)

2 kommenttia:

  1. taikuri7/21/2010

    tuosta tekstistä tulee ihan mieleen se miltä masennus tuntuu.

    VastaaPoista
  2. taidan ammentaa aika paljon siitä ajatusmaailmasta, mutta onhan se lähellä. tutkimaton, pimeä kartta, siellä matkaa kuolleita ja kuolevia, ja joskus reippaita masennuksenkävijöitä eräsaappaissaan, pyörittelevät puolityhjiä vesipullojaan ja tarpovat kohti hämärää aamunkoittoa.

    VastaaPoista